Villakettu

HUHUU siellä!

2011-08-23T07:29:00.000+03:00

Olethan huomannut, että Villakettu on muuttanut uuteen osoitteeseen?
Mene pian osoitteeseen kotoliving.fi/villakettu niin näet, tuleeko tästä neuleesta koskaan valmista!

Villakettu on muuttanut!

2011-08-15T18:58:00.000+03:00

Villakettu asustaa tästä paivästä eteenpäin osoitteessa kotoliving.fi/villakettu
Tuttu meininki jatkuu uudessa osoitteessa, ja sieltä löytyy myös koko Villaketun historia.
Päivitä tieto koneellesi ihan heti, niin ei eksytä toisistamme!

Elokuun pasta

2011-08-12T18:36:00.000+03:00

Pilkotaan kesäsipulia, keltaista tomaattia ja herkkusieniä. Pyöräytellään kuumalla pannulla voissa ja öljyssä. Lisätään katkarapuja, rakuunaa, chiliä ja ropaus suolaa. Keitetään kaveriksi nokkospastaa. Tarjoillaan runsaan parmesaanikeon kanssa.

Karviaisen värinen

2011-08-10T20:45:00.000+03:00

Se on kuin karviainen. Mutta jälleen kerran huomaan, että valmis neule ei ole ollenkaan niin kiva, kuin tehdessä tuntui. Kokeeko kukaan muu neulepettymystä? Neuloessa näkee tulevan vaatekappaleen yllään täydellisenä ja ihanana, mutta valmis neule onkin sitten jotain ihan muuta, kuin mitä kuvitteli sen olevan? Minulle käy usein näin. Jonkun toisen päällä tuokin varmasti näyttäisi oikein pukevalta, mutta minä itse vierastan sitä. Lupaan kuitenkin antaa karviaiselle mahdollisuuden.

Neuloosi

2011-08-09T19:27:00.000+03:00

Tämä on projekti. Neuloin harvoin, jos koskaan suoraan ohjeesta. Joskus oikein yritän, mutta aina on pakko tehdä pikkuisen muutoksia. Tästä tulee villatakki. Ihan ohjeen mukaan. Istun Ratulan keinutuolissa ja tuijotan Liviltä remonttiohjelmia monta putkeen. Odotan autoa korjaamolta, jotta pääsisin kotiin, Neulon, neulon, neulon, ja hups, siitä taitaa tulla valmis.

Maalari maalasi

2011-07-21T21:29:00.000+03:00

Punamultaa saunan seinässä, vaatteilla ja käsissä. Auringonpaiste ja paarmoja.

Kun on niin kova nälkä

2011-07-07T11:35:00.001+03:00

Kaikilla on nälkä. Koko ajan. Erityisesti lapsilla, hevosilla, kissoilla ja koirilla. Aikuisten lomanälkä painottuu iltoihin, grillin lähistölle... Raahaan kaupasta ruokaa, ja hups vaan, se katoaa. Poikaipanalla on yllätysnälkä vielä iltapalan jälkeen, kun hampaatkin on jo pesty ja pää tyynyssä. Pisamatyttö järsii hedelmän toisensa perään ja yhdessä ne tekevät pinon omenahilloleipiä.
Ne juoksevat, kiipeävät, hyppivät, uivat ja touhuavat aamusta iltaan - niin ja kasvavat, joten ei se ihmekään, että on nälkä.
Meillä kesäruoka on aamuisin maustamatonta jugurttia ja hunajaa, juustolla ja kasviksilla kasattuja leipiä, maitokahvia, tuoremehua, mysliä. Jokaisella omat mieltymyksensä. Oman aamukahvini juon yleensä riippumatossa loikoillen. Lounasaikaan sitten salaattia, uusia perunoita, keitettyjä munia, silliä ja voita ja iltaisin usein grillataan. Luulenpa, että kaikki grillissä valmistettu maistuu hyvältä... Meidän puilla lämpiävässä grillissä paistuu kasvis-tofu-, tai kasvis-kanavartaita, ananasta, kesäkurpitsaa ja tortillalättyjä, joiden väliin on laitettu runsaasti juustoa. Joskus harvoin myös kalkkunamakkaraa.
Toisinaan aamiainen venyy ja silloin lounas ja päivällinen muokkautuvat yhdeksi ateriaksi, joka syödään joskus sitten, kun on nälkä.
Mitä teillä syödään?

Kesähepat Höntti ja Dalia

2011-07-05T10:02:00.000+03:00

Aloitin ratsastuksen ensimmäisen kerran seitsemänvuotiaana, mutta minut lähetettiin kotiin kasvamaan, koska ohuet kirpun koipeni eivät ylettyneet satulan kaaren alapuolelle, vaikka kuinka yritin. Kaksi vuotta myöhemmin mikään ei enää pidätellyt minua poissa tallilta, ja hevoset tulivat elämääni rytinällä vuosikausiksi. Vietin puolet elämästäni tallilla, ja edelleen olen sitä mieltä, että hevosten parissa on hyvä kasvaa. Pisamatytön ikäisestä haaveilin aina, että että jonain päivänä minulla olisi oma hevonen, tai edes kesälomalla lainassa. Nyt, melkein 27 vuotta myöhemmin, pihassamme rouskuttaa kaksi karvaturpaista islanninhevosta kesälainassa. Tunnen lapsen riemua hevostytön toteutuneesta unelmasta, ja valtavaa iloa seuratessani oman heppatyttöni ja -poikani innostusta. Tänä kesänä meillä ratsastetaan, talutetaan, harjataan ja hoidetaan Hönttiä ja Daliaa antaumuksella parin pienemmän ja yhden isomman heppahöperön voimin.

Jos pikkuisen...

2011-07-02T15:18:00.000+03:00

Kesäkuu oli työn täyteinen. Koton kuvaukset, kalenterien materiaalien viimeistelyt, nettimateriaalit, valokuvat, käsikirjoitukset... Erittäin antoisaa, mutta myös hyvin sterssaavaa ja pään kovalevyn täyttävää. Kun käyn tarpeeksi kierroksilla, unohdan syödä ja siitä seuraa unettomuutta. Huono kierre kertakaikkiaan. Eilen mietin huolestuneena, ehdinkö ollenkaan saada päätäni nollattua parin lomaviikon aikana, kun pää parka tuntuu käyvän niin kiivaasti.
Lääkkeeksi olen määrännyt itselleni Ratulaa: puutarhanhoitoa, lukemista, saunan lämmittämistä, nukkumista ja mikä parasta: kaksi kesähevosta. Olga lainaa mummoikäiset issikat meille pariksi viikoksi, ja nyt taidan suunnata Agrimarkettiin aitatarpeiden hakuun. Jännittää. Siitä on jo kauan, kun viimeksi elelin päivittäin hevosten kanssa...

Tänään

2011-06-19T15:51:00.001+03:00

Tänään olen miettinyt:
- puikoilla olevan villatakin rakennetta
- tekemättömien asioiden pitkää listaa
- rahaa, ja lähinnä sen riittämättömyyttä
- Poikaipanan ja Muusikon huomenna starttaavaa poikien purjehdusretkeä. Pesen ja pakkaan.
- ensi viikon kuvauksia ja omaa riittämistäni
- kauppalistaa (erityisesti muistettava ostaa lisää halloumia ja turkkilaista jogurttia)
- kesälomaa
- maalle muuttamista
- ravinnon laadun merkitystä kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille
- tekevien käsien aikaansaannoksia

Aika paljon mietittävää yhdelle sunnuntaille.

työn alla

2011-06-16T07:16:00.000+03:00

Koto. Yötä päivää juuri nyt.

Elämän pieniä perusasioita

2011-06-10T17:39:00.000+03:00

Muutamia kesäherkkuja: luomu ruis-ohrapuuro suurella voisilmällä, ruisleipä kotijuustolla, kesäsipulilla ja rucolalla. Raparperimehua palan painikkeeksi. Nam.
Pikkuinen kellanvihertävä nuttukin on viimeistelyä vaille valmis. Saisinpa tartuttua lankojen päättelyyn, nappien valintaan ja nauhojen pujotteluun...

Neulotaanko yhdessä?

2011-06-01T21:14:00.000+03:00

KIP-päivänä 11.6. tapahtuu monessa paikassa, mutta parhaat neulebileet pidetään KOTOlivingin tiloissa, Itä-Helsingissä!

Täten kutsun kaikki kädentaitobloggaajat, intohimoiset neulojat ja verratonta vertaistukiryhmää kaipaavat klo 10-15 KOTOon neulomaan, vaihtamaan lankoja ja juttelemaan mukavia! Kotolaiset pystyttävät kahvilan, joka tarjoaa pikkurahalla kahvia, teetä, leivonnaisia ja kasvistäytteisiä sämpylöitä. Tule, ja tuo ystäväsi myös!

Lisätietoja tapahtumasta löydät täältä.

Tapetti ja kuinka se tehdään

2011-05-26T21:46:00.000+03:00

Jos satut ajelemaan Toijalan ohi, suosittelen pysähtymään Pihlgren ja Ritolan tapettitehtaan museossa ja tehtaanmyymäläsä. Koin tänään ihmeellisiä hetkiä myös tapettitehtaan uumenissa, kun sain vierestä katsella 80-vuotiaan tapettikoneen pyörittävän telojaan, hihnojaan ja rattaitaan. Tapetit valmistuvat koneella, mutta käsityönä, sillä liitumaalit sekoitetaan värimestarin toimesta käsin, annostellaan kaukaloihin ja telat (joita on saatettu käyttää jo kymmeniä vuosia) kohdistetaan millilleen. Tapettia sylkevä koneisto viikkaa kilometritolkulla tapettia kuivumaan koko pitkän tehdassalin mitalta. Vaikuttava näky. Taiteilijoiden alkuperäispiirrokset ovat upeita ja tapettitelat kuin taideteoksia.
Seuraavan kerran tapetoidessani näen silmissäni painomestarin syöttämässä paperia ja väriä koneeseen ja kuvion muosostuvan kerros kerrokselta kilometrien mittaiselle paperille.

2011-05-20T08:35:00.000+03:00

Pikkuruinen villatakki edistyy vanhempainillassa, pressiä odotellessa, palaverissa. Illalla olen niin puhki, etten jaksa edes neuloa, joten hyvä, että on pakollisia tapahtumia, joissa ehtii.

2011-05-18T08:35:00.002+03:00

Risat

2011-05-10T13:50:00.000+03:00

Poikaipanan valtavat nielurisat poistettiin eilen. Nyt ei paljon naurata, vuorokauden verran on pitänyt pakottaa millilitra kerrallaan nestettä kurkusta alas... Lopulta keksittiin urheilujuoma, joka nayttää tepsivän, eikä tule saman tien kaaressa pihalle. No, sitäkin on mennyt vasta vaivainen desi, mutta parempi sekin, kuin ei mitään. Aamulla harkittiin jo tiputukseen lähtöä. Kolme teelusikallista kaurajugurttia ja kaksi lusikallista vauvanruokaa on päivän ruokasaldo. Nälkä on, mutta mikään ei maistu/ mene alas kurkusta/ pysy sisällä. Edes jäätelö ei maistu. Huoks.
Istuttiin tuossa kuistilla kuitenkin pari tuntia ihmettelemässä kesän tuloa ja luettiin viimeistä Harry Potteria. Nyt on parantavien päivänokosten aika. Toivotaan, että huomenna on jo parempi.

Äiti

2011-05-08T11:51:00.000+03:00

Raparperipiirakkaa oman pihan rapsuista. Itse tehtyjä lahjoja ja monta suukkoa. Aamukahvin join kuistilla tuulenvireen heilutellessa Hesarin sivuja. Nyt me pakataan eväät ja lähdetään retkelle Korkeasaareen.

2011-05-02T07:24:00.000+03:00

Takaisin Ratulaan

2011-04-29T08:34:00.001+03:00

Tänään mennään taas! Lyhyt arkiviikko on tuntunut pitkältä, ja eilinen huumorin täyttämä Ratulajakso Aku Hirviniemen kanssa vain pahensi ikävää. Perinteiset Ratulan vapputalkoot ja suuri kulhollinen munkkeja! Nam. P.S. Munkkien ohje Kotossa!

Ne ihmeelliset kesäiset päivät

2011-04-26T15:11:00.000+03:00

Hämmentävän kesäinen, aurinkoinen pääsiäinen. Laituri oli (poikkeuksellista kyllä) paikoillaan, ja pääsimme nauttimaan hyisen kylmästä, vuolaasti virtaavasta pikku joestamme saunomisen yhteydessä. Neulomista, pihatöitä, korjausta, rapsutusta, lukemista, pomppimista, kirmailua ja sikeää unta. Paljon hyvää ruokaa joka välissä. Niin, ja linnunlaulua, pörriäisten pörinää, pilkottavia kasveja. Auringon värittämät posket ja lapsilla pisamia nenillä ja kuraa varpaissa.

Pääsiäisen viettoon

2011-04-21T16:10:00.000+03:00

Aamulla suunnataan nokka kohti Ratulaa. Kevätsiivousta, saunomista, leivinuunissa kokkausta ja kaikenmoista fiilistelyä luvassa. Koko perhe koolla ja ystäviä myös. Jännitämme, kuten joka kevät, laiturin kohtaloa. Yleensä jäät lähtevät niin rytinällä ja joen vesi nousee niin yli äyräidensä, että laiturikin ottaa hatkat. Suunnitelmat seuraavaa laituria varten ovat jo hautumassa... Kotossa on muuten pari mahtavaa pashareseptiä, käy poimimassa!

kappale tulevaa

2011-04-19T20:56:00.000+03:00

Tänään työn alla. Ja huomenna jatkuu. Mitä tästä sitten syntyy, se selviää syksymmällä...

Kuin vimmattu

2011-04-18T08:19:00.000+03:00

Eilisestä vaali-illasta sanon vain sen, että neuloin kuin vimmattu, jotta pystyin katsomaan ja kuulemaan. Vihreä villapaita siis lähenee valmistumista. Vähän kyllä jännittää tuo yläosa, ja sen onnistuminen... Ilman ohjeita neulomisessa on aina riskinsä. Olen siis neulonut pyörönä vartalo-osan kainaloihin asti, samoin hihat. Nyt yhdistän hihat vartalon kanssa samalle pyöröpuikolle ja teen raglan -kavennukset. En tehnyt tarkkoja laskelmia, joten pian nähdään kuinka käy.

Virpomaan

2011-04-16T14:33:00.000+03:00

Huomenna aikovat taas lähteä virpomisretkelle. Pisamatyttö on ahkerasti kerännyt oksia ja askarrellut koristeita. Poikaipana aikoo kovasti virpomaan, mutta totesi kuin itsestäänselvyytenä, että lainaa sitten siskon oksia. Jep. Autoin vähän ja askartelin muutaman oksan. KOTOssa ohjeet!

Suttuista

2011-04-15T21:37:00.000+03:00

Tänään kaikki on ollut jotenkin suttuista ja epäselvää. Paitsi nämä rakkaat pikkuihmiset. Pakenen nyt petiin peiton alle Essi Tammimaan Paljain käsin-kirjan kanssa. Huomenna on koulupäivä ja koululla avoimet ovet ja ohjelmassa 1A-luokan kahvilan pyörittäminen.

P.S. Sain tänään arvosteltavaksi Parolan aseman Katjan Vintagen viemää -kirjan, joka on MIE-LET-TÖ-MÄN upea, sanon minä!

Tiistaina

2011-04-12T12:59:00.000+03:00

Auringonvalo antaa niin paljon energiaa, ettei tosikaan. Ja nyt sitä kyllä tarvitaankin, parin viikon sisään pitäisi saada valtava määrä asioita valmiiksi. Näinä päivinä toivoisin voivani hautautua työhuoneeni uumeniin ja saada säännöllisin väliajoin tarjottimella maitokahvia, energiasupersmoothieta, jäätelöa ja tummaa suklaata. Niin, ja kannustavia pikkusanoja. Hassusti kaikenlainen sijaistoiminta (lue: neulominen) punkee mieleen juuri silloin, kun pitäisi keskittyä muuhun.

Enkkua

2011-04-10T21:52:00.000+03:00

Kolmasluokkalaiseni takkuaa englanninopintojensa kanssa. Pänttääminen ei oikein maistu, ja sanojen kuulusteleminen kokeita varten repii hermot sekä äidiltä, että tyttäreltä. Onneksi oppimista voi harjoittaa monella tavalla ja myös hauskasti. Meillä toimii kuvien, sanojen, mielleyhtymien, toiston ja ilon yhdistelmä: minä piirrän kortit, joiden toisella puolella on kuva ja toisella sana kirjoitettuna. En kysy että mikä on juna englanniksi, vaan: mikä on se raiteita kulkeva? Tai mikä on se paikka jossa lapset oppivat? Kuka siellä on töissä? Mietitään, miten se sanotaan, ja miten kirjoitetaan. Molemmilla on kivaa, ja oppia ehtii paloissa päivän mittaan.
Laitettiin huonekaluihinkin muistilaput. Carpet on jo syöty parempiin koiransuihin, mutta onneksi sana ehti muuttaa päähän.

Kaaosteoria

2011-04-06T08:52:00.000+03:00

En ole kovinkaan pedantti työskennellessäni intohimoisesti. Totuus työhuoneella näyttää tältä... Saan aina välillä siivouskohtauksen - aina silloin, kun en enää löydä tarvitsemiani välineitä. Silloin huiskin myrskytuulen lailla paikat järjestykseen. Hetkeksi. Kunnes kaaosteoria valtaa taas tilaa.

Vähän linnunlaulua

2011-04-04T05:51:00.000+03:00

Tarvitaan vähän paperia, aaltopahvia, teippiä, liisteriä, rautalankaa ja maalia. Niin, ja kai hiukan erikoinen mieli.

Ratula osa 1

2011-03-31T22:16:00.000+03:00

Voi Ratula, voi kesä!!! Tuli vielä enemmän ikävä kesää kun katselin Ratulan ekan jakson... Harmi, että kaikki päivän tapahtumat eivät mahdu puolen tunnin jaksoon. Arman oli mahtava vieras, ja juteltavaa riitti. Tein muuten kasvihuoneen käytävällekin betonisia raparperilaattoja. Siellä nekin odottavat kesää...

Keltaista villaa ja villalankaa

2011-03-30T10:47:00.001+03:00

Olen vähän hurahtanut villakirjontaan... Uniotus on kummityttöni syntymäpäivälahja ja puutyyny vihdoin valmistunut ensimmäinen kunnon kokeilu. Kotossa aiheesta lisää!

Synttäripoika

2011-03-28T15:01:00.000+03:00

Perjantaina Poikaipana täytti kahdeksan. Sai hartaasti toivomansa rummut. Seurauksena kissa kakkasi sänkyyn, koirat piiloutuivat saunaan lauteiden alle ja minä laitoin korvatulpat ja asettauduin sohvalle ihmettelemään lapseni rocktähden elkeitä. Synttärisankari sai myös päättää päivän ruuan, joten tilasimme pitsaa jota syötiin suoraan laatikoista. Sunnuntaina juhlittiin ystävien ja sukulaisten voimin, herkuteltiin, rummutettiin lisää ja katsottiin lasten harjoittelemia performansseja.

Poni

2011-03-25T11:38:00.000+02:00

Semmoinen, rautalangasta väännetty. Ryntävä ja luiskaperäinen, mutta aika suloinen.
Kanaverkkoa, rautalankaa, liisteriä ja lehtipaperia. Tämä poni nähdään Iltasanomien seuraavassa TV-liitteessä, sillä Ratulan uudet jaksot alkavat ensi viikolla! Torstaina klo 21.30.

Ratulassa

2011-03-22T10:56:00.000+02:00

Viikonloppuna ajelin lasten kanssa Ratulaan. Siellä ei todellakaan ollut vielä kevät. Lunta oli niin paljon, että ilman naapurinsedän traktorilla tekemiä lumitöitä olisi ollut epätoivoinen yritys päästä edes pihaan. Kiitokset siis lumitöiden tekijälle. Sillä aikaa, kun lapset riemuitsivat valtavista lumikasoista, minä keitin lumesta vettä ja siivosin rottien sotkut keittiöstä. Yök. Mustia, tahmaisia jälkiä ja paljon kakkaa oli joka paikassa, myös sohvatyynyjen alla. Uupuneina, punaposkisina ja onnellisina sitten pötköttelimme kuin toukat makuupussien ja vilttien sisällä rivissä sohvalla, katsoimme Harry Potter-elokuvia ja halimme. Nukuttiinkin siinä vieretysten pimeässä ja hiljaisessa talossa, pönttöuunin pehmeässä lämmössä. Haaveilimme tulevasta kesästä, kasvihuoneen antimista, bänditreeneistä isossa vajassa, temppupyöräradoista, kavereiden kanssa joogavintissä nukkumisesta, neuleretriiteistä ja auringosta. Oli hyvä olla.

Pikkuisia

2011-03-15T13:32:00.001+02:00

Kaikkien masentavien maailmanuutisten keskellä haluaisin kuitenkin esitellä pikkuisia ihanuuksia: Succaplokki ja ehkä hienoimmat neulomisapurit ikinä: Liikennemercci -silmukkamerkit ja Silmuccaruutu -mitta. Nam, mitä herkkuja! Ja kannattaa tutustua tekijään: http://succaplokki.blogspot.com/ .
Olen iloinen omista hassuista silmukkamerkeistäni jotka ostin Priimasta.

tyhjäkäyntiä

2011-03-13T19:08:00.000+02:00

Sain postissa kortin, kauniin ja inspiroivan. Ajattelin taas, kuinka hyvä olisi kirjoittaa ihan oikeita kirjeitä ystäville. Totuttelen uuteen muistikirjaani täyttämällä sitä kuvin ja sanoin. Pää käy kierroksilla. Kädetkin kävisivät, mutta oikea on kiukustunut kai paljosta tekemisestä ja liian vähästä joogasta. Liikkeistä aiheutuva puukonvääntö pikkusormesta ranteen ulkosyrjään ja säteilevä kipu. Plääh. Työskentelyasentoni ovat kaikkien fysiikan lakien ja ergonomian vastaisia, enkä osaa parantaa tapojani. Neulon silti vähän. Salaa.

Karkaa käsistä

2011-03-10T12:29:00.000+02:00

Kevätaurinko on kai saanut neulomisvimman valloilleen. Päässäni pyörii jatkuvana filminä uusia neuleideoita, jotka pitäisi saada toteutukseen hetipaikalla. Metsänvihreä villapaita tulee Muusikolle, ja koska hän haluaa vain hyvin yksinkertaisen ja sileäneuleisen mallin, on tämä ihan selvästi aivottomuusneule, eli sopii telkkarin ja leffojen kanssa tehtäväksi. Poikaipanan raitapaita meni purkuun, koska laiskuuttani en laskenut raglankavennuksia etukäteen, ja pieleenhän se sitten meni. Lankakaan ei tuntunut ihan oikealta. Uusi yritys kivemmilla langoilla, eli vihreällä Cascaden 220 superwash woolilla ja mustalla Debbie Blissin cashmerino dk:lla. Sitten on vielä Siskontytölle tuleva villatakki, johon tulee kirjoneuletta ja aion yrittää steekkausta, eli neuloa pyörönä, sitten leikata edestä auki. Hui.
Ai niin, ja itselleni on langat ylösalaisin raglaniin: Noron punervaa silkgardenia. Täten määrään itseni langanostokieltoon, kunnes ainakin puolet näistä on tehty.

Napikkaat

2011-03-07T21:32:00.000+02:00

Punajuuripataa, ruisleipää ja uudet napikkaat. Herkkunapit Priimasta ja lanka on Debbie Blissin. Ohjekin löytyy. Täältä. Messuilta tarttui mukaan uusia lankoja, ja heh, kaikki vihreän eri sävyjä... Metsäisen vihreää Eco Woolia on jo puikoilla ja kasvaa villapaidaksi kovaa vauhtia.

Messuilla

2011-03-06T08:27:00.001+02:00

Wanhan Sataman kädentaitomessuille ehtii hienosti käymään vielä tänään! Messut ovat auki klo 10-17 ja sisäänpääsy maksaa 10€. Minä olen Priiman osastolla A-hallissa vetämässä virkkaus- ja villakirjontaworkshopeja, tule moikkaamaan!

Päivän löydöt

2011-03-04T18:40:00.001+02:00

Tänään kävin heti aamusta kirppisretkellä Fidassa ja UFFssa, joista jälkimmäisen hintapolitiikka aiheuttaa allekirjoittaneessa hammasten kiristystä. No, joka tapauksessa tein mainioita löytöjä tänään: hekumallisen vaaleankeltainen täkki on lasten kokoa ja kelta-oranssi viltti pehmeän nuttaantunut ja juurikin täydellinen päiväuniviltiksi. (Silloin harvoin, kun sohvalle on mahdollisuus käpertyä...) Räikeän omenanvihreä villatakki yllätti materiaaleillaan: puuvillaa ja pellavaa. Kaikkein paras juttu on kuitenkin lasten puolelta löytynyt nahkahapsuliivi, josta taitaa tulla kesän käytetyin asuste pitkien mekkojen kanssa. Emalikippo matkaa Ratulaan, kunhan kevät tästä hieman etenee. Sinne kaipaan jo kovasti, Ratulan narisevat lattiat, kuulas valo ja hiljainen rauha polttelevat mielessäni päivittäin.

Purkuun

2011-03-03T09:14:00.000+02:00

Raidalliset villahousuntekeleeni joutuivat purkuun, sillä raidoituksesta alkoi tulla oksettavan yököttävän, täysin yhteensopimattoman hirveä. Eka kerta muuten, kun Norolankoja raidoittaessa näin käy... Uusiksi vaan, ja pieni lankamuutos matkaan.

oho, aurinko!

2011-03-02T15:01:00.000+02:00

Tänään koin hämmästyksen huomatessani talvitakkini liian kuumaksi. Aurinko lämmittää ihan oikeasti. Kävin hankintamatkalla kaupungilla hakemassa kankaita ompeluksiin ja taipuisan jalustan kameralle. Olen kertakaikkiaan melkoinen kassialma raahatessani kaikenlaista tarpeellista mukanani työhuoneelta kotiin, kotoa työhuoneelle, mukaan palaveriin, automatkalle tai ihan mihin vaan. Pipin punainen kukkakassi on luottoystäväni ja sen pikkusisko: pinkki neulekassini, joka on Nudgesta ja tehty kierrätysmateriaalista kulkee mukana kaikkialle.

Tänään.

2011-02-28T18:42:00.002+02:00

Viikon alkajaisiksi puikoilla Noroa. Villahousut tulossa, sellaiset jotka saavat vilkkua mekon alta. No, pahimmat pakkaset taisivat kyllä jo mennä, mutta tarvitaanhan niitä viimeistään ensi talvena. Ohjetta ei ole muualla, kuin mielikuvana päässä, ja voi olla että jossain vaiheessa tulee muotoiluongelmia, mutta en nyt murehdi siitäkään vaan neulon herkkuraitoja. Samaan aikaan on koukulla ontelokudetta. Sitä on raskas virkata, tulee koko käsi kipeäksi...

tekee tekee tekee

2011-02-24T09:42:00.001+02:00

Juuri nyt on tekemisen meininki. Kädet maalissa, kädet puikoissa kiinni, kädet liimassa, kädet jäässä, kynä kädessä. Aurinko antaa lisäpotkua. Kaikenlaista tylsempääkin pitäisi, mutta nyt en halua.

Eläinystävät

2011-02-21T15:44:00.002+02:00

Meillä on varsinainen suurperhe. Viiden ihmisjäsenen lisäksi talossa asuu kaksi koiraa, kolme kissaa ja kolme gerbiiliä. Rullan tullessa mieheni vitsailikin, että ehkä sitten seuraavaksi poni, että kyllähän se tuohon kuistille mahtuu... Jos voisimme asua koko vuoden maalla, olisi meillä todennäköisesti myös hevosia, lampaita ja kanoja. Hmm, ja ehkä lehmä.
Eläimet ovat perheenjäseniä, mutta eläimiä. Meillä ei pueta koirille hassuja takkeja, tai kannella kainalossa, saati sitten työnnellä rattaissa. Ilman eläinystäviä olisi ehkä siistimpää ja huolettomampaa, mutta yhtäkään karvakaveria en vaihtaisi pois. Nämä tyypit ovat kaverina ja turvana pimeinä iltoina, käpertyvät jakopäähän kylminä öinä ja lohduttavat läheisyydellään silloin kun on murheita. Ne hassuttelevat ja kommeltavat, ovat läsnä täysillä.

Negro on tullut Malagasta, Espanjan koirat ry:n kautta tarhalta talvella 2006. Hän näyttää hieman Australian paimenkoiralta, mutta lienee sekarotuinen. Negro oli tullessaan 6-8 vuotias ja nyt siis 10-12. Vanha herra on viisas ja elämää nähnyt, sekä pohjattoman perso herkuille. Negro pelkäsi aluksi vikkeläliikkeisiä lapsia tullessaan Mieheni mukana perheeseen, samoin kissoja, mutta on jo aivan paatunut perhekoira.
Korppu tuli keväällä 2008 2,5 kiloisena karvapallona vahinkopentueesta. Korpun äiti on villakoiran ja maltankoiran sekoitus, ja isä lienee jonkin sortin terrieri. Korppu on erityisesti minuun hyvin kiintynyt, kaipaa loputtomasti hellyyttä ja on hyvin pelokas vieraiden koirien suhteen, mikä aiheuttaa hyvin kiusallista remmirähinää. Ratulassa Korppu pitää huolekasta vahtia ja seuraa ihmisiä kaikkialle.

Ruusu tuli eräänä talvi-iltana nelisen vuotta sitten. Alle vuotias kissanrääpäle tarttui perääni iltakävelyllä ja seurasi kotiin. Viikin löytöeläintalon kautta löytyi Ruusun omistajakin, joka ei kuitenkaan halunnut hankalaa ja karkailevaa kissaansa takaisin, joten Ruusu jäi meille. Ensimmäiset pari vuotta Ruusu lymyili korvat luimussa ja tuli esiin vain, kun olin yksin kotona. Nykyään Rouva on maailman lötkein ja pullein mussukka, jonka saa vääntää vaikka solmuun.

Fedja-setä tuli kesällä 2009 myös vahinkopentueesta, jota uhkasi lopettaminen. Fedjan lisäksi löysin kodin kahdelle muulle pennulle ja lopulta kaikki viisi saivat kodin. Fedja on varsinainen poikaviikari, joka jaksaa viihdyttää koko perhettä tempauksillaan. Fedja on juuttunut kerran seinän sisään tuuletushormiin(purimme seinää saadaksemme hänet ulos)ja kolme kertaa Fedja on ollut yli vuorokauden korkealla puussa. Kerran hänet on kovan pakkasen takia pelastettu oikein palokunnan voimin pihakoivun latvasta.

Rulla alkaa oppia talon tavoille, ja viettää kiireistä yöelämää Fedjan kanssa riehuen... Vieläkin hän on hyvin arka, mutta uskaltaa sentään nukkua jo sohvan päällä, eikä enää pianon takana.

Alice(musta), Bella(kuvassa) ja Juliet(harmaa) ovat Iineksen gerbiilisiskokset, jotka tulivat meille hieman ennen joulua. Hassut touhutytöt on pidettävä tarkasti poissa kissojen ulottuvilta...

Porkkanamyssy

2011-02-21T10:33:00.002+02:00

Kirpeänoranssi porkkanamyssy on neulottu Malabrigon worsted-merinovillasta. Yksi vyyhti riittää myssyyn, ja jäi vielä reilusti ylikin. Kookosnappi ja virkattu härpäke ovat piste iin päälle, paitsi Pisamatytön mielestä, joka toivoi samanlaista myssyä, mutta ilman *nyrpistys* "tommosta kukkaa.
Myssyn alaosa on siis neulottu ensin tasona ainaoikeaa, ja yläosan silmukat on sitten poimittu sen reunasta.
Ohjeenkin sain kirjoitettua, ja se löytyy täältä.

Ja voittajat ovat:

2011-02-20T12:08:00.001+02:00

Heti aamun alkajaisiksi, väkerrellessäni jokaiselle osallistujalle arpalappua, tajusin että voi herranen aika, kuinka paljon teitä onkaan! Lämmin ja suuri kiitos jokaiselle onnitteluista ja kommentoinnista! Hassuinta on, että ajattelen aina kirjoittavani itselleni ja ehkä muutamalle lukijalle, vaikka näen, että blogissa käy tuhansia ihmisiä viikoittain. Näiden vuosien aikana Villaketusta on tullut päiväkirja, ystävä, kirjekaveri ja arkisto. Olen tutustunut blogien kautta mielettömän ihaniin tyyppeihin, ja osasta on tullut ihan oikeita ystäviä. Kiitos, että olette olemassa, että käytte lukemassa ja kommentoimassa, ja ennen kaikkea, että bloggaatte itse. Vierailen päivittäin vähintään kymmenessä blogissa, jotka tuottavat iloa ja inspiraatiota ja jakavat maailmankuvaa. Kun aloitin toukokuussa 2007, ajattelin, että tuskin tämä on minun juttuni, mutta kokeilen nyt ainakin. Ah, miten väärässä olin :)

Niin, ja kuten kuvasta näkyy, onnelliset voittajat ovat:

Puikoissa! : Hantta
Viritetty: Pieni Lintu

Laitatteko yhteystietonne Villakettu@gmail.com -osoitteeseen, niin laitan paketit tulemaan!

1 000 000

2011-02-18T13:39:00.002+02:00

Herranjestas, miljoona käyntiä rikki!
Sen kunniaksi arvon yhden Puikoissa -kirjan ja yhden Viritetty -kirjan.
Kommenttia kommenttilootaan vaan siis! Arvontapäivä on sunnuntaina.

Pöllömpi juttu

2011-02-18T09:37:00.001+02:00

Muistatko lapsuuden ompele ja täytä -hahmot, jotka oli painettu kankaalle? Minulla oli Vesselipoika-hahmo, jonka äiti ompeli. Muutama vuosi sitten näin Lontoon kädentaitomessuilla saman idean uudelleenlämmitettynä, ja leluhahmojen lisäksi myös hameita ja essuja. Nämä pöllöt hahmottelin vapaalla kädellä ensin paperille ja siitä kankaalle. Gutta toimii kynän lailla, silkkivärit leviävät hauskasti ja niissä on mielettömän hienot sävyt. Seuraavaksi taidan kokeilla maatuskamummoja ja kettuja...
Ohje pöllötyynyihin löytyy täältä!

Rulla

2011-02-17T09:55:00.002+02:00

Meille tuli maanantaina Rulla. Rulla Määttänen. Hän on Maine Coonin ja Norjalaisen metsäkissan sekoitus. Pikkuinen, ujo ja hieman vaarallinen. Olen pitkään haaveilut Coonista, mutta Rulla tulikin sitten aika yllättäen ja pikaisesti. Pentueen viimeinen kaipasi kiireesti hyvää kotia jossa olisi kavereita ja ulkoilumahdollisuus. Rulla oli elellyt äitinsä ja isänsä kanssa tiiviisti, joten ero oli aikamoinen shokki. Pieni tikkasi terävillä hampaillaan sormeni verille ensimmäisenä iltana ja lymyili sängyn alla poukkoillen välillä pitkin seiniä...
Lopulta päädyimme antamaan pennulle vierihoitoa kuin vauvalle ja jouduimme syöttämään kissanmaitoa muoviruiskulla. Rinnan päällä makoilu ja maitoruokinta ovat onneksi tehonneet, ja pikkurääpäle alkaa reipastua. Koirat väistelevät tulokasta ja Ruusu -kissa murisee epäluuloisena. Fedja sen sijaan on kovasti Rullasta kiinnostunut ja suhtautuu uteliaan lempeästi. Useampi viikko siinä kuitenkin aina vierähtää, ennenkuin uusi jäsen löytää paikkansa laumassa. Tervetuloa Rulla!

Sunnuntaina.

2011-02-16T11:32:00.002+02:00

Kyläiltiin. Ajettiin kirpän kuulaassa pakkasessa ystävien luokse. Onnellinen ja rento päivä, ruokapöydässä neljä aikuista ja kuusi lasta. Pöydän alla kaksi koiraa ja kylpyhuoneen puuhellan päällä ujo kissa. Pääsimme kylään myös naapuriin Minjan luo, kiitos! Vanhojen talojen rakastajat ry. pääsi huokailemaan, ihastelemaan ja koskettelemaan Pappilanmäen onnellisia taloja ja onnellisten talojen asukkaita, jotka toden totta ovat idyllinsä ansainneet.

Lauantaina.

2011-02-12T17:26:00.001+02:00

Meillä heräsi tänään Poikaipanaa lukuunottamatta hiukan puolikuntoinen ja päänsärkyinen perhe. Flunssa on tulossa ja menossa ja olossa. Pannukakkuaamiainen ja auringonpaiste saivat kuitenkin virtaa päivään, joten meillä on huiskittu pyörremyrskyn lailla, imuroitu, tomutettu ja järjestelty. Kaupassa täydennettiin varastoja ja minä siivosin keittiön kuivatarvikekaapin, joka on odottanut puhtikohtaustani jo monta kuukautta. Nyt on hyvä mieli tarttua neulomuksiin ja ottaa ilta iisisti. Aikamoista kotihiirijengiä taidetaan olla. Vain Tanssityttö (kohta 14v.) olisi alati menossa ja tekemässä. Muut nauttivat olemisesta ja totaalisesta ohjelmattomuudesta, joka antaa mahdollisuuden tehdä tai olla tekemättä. Huomenna kuitenkin mennään. Retkelle ja kylään ystävien luo. Pakkaan lankaherkkuja tuliaisiksi ja laitan sämpylätaikinan kohoamaan.

Houkutuksia

2011-02-10T22:32:00.001+02:00

Tänään työpaikallani KOTOssa istuin koko päivän koneella. Editoin, kirjoitin, muokkasin, väänsin, huokailin, kiroilin ja söin salmiakkia. Selkäni takana oli kassillinen villalankoja, jotka huusivat kerimistä. Pöydällä oli helmiä, nauhoja, maaleja ja kangasta. Jouduin todella keskittymään, jotta sain takapuoleni pysymään koneen ääressä olevalla tuolilla. Lopulta en sitten enää saanutkaan itseäni tuolista ylös, vaan aika humpsahti, rakennus hiljeni ympärilläni ja päivä muuttui illaksi. Joduin ravistelemaan itseni irti ja kotiin. Ohimennessä kuitenkin hypistelin hetken niitä ihania lankoja. Nostin pussista pöydälle katseltaviksi.

Kalpea sunnuntai

2011-02-06T14:50:00.001+02:00

Eilisen kirppisretken saalis on oranssi, englantilainen peltitarjotin. Tämän päivän olotila on jotenkin harmaankalpea. Lääkitsen tilaa turkkilaisella jugurtilla, hunajalla ja verigreipillä. Olisin mielummin pirteä ja punaposkinen. Neulon Poikaipanan raidallista villapaitaa ja olen jo etukäteen aika varma, että lanka on liian kutittavaa (Novitan Isoveli ja Puro). Neulon silti.
Ulkona voi tuntea, kuulla ja haistaa kevään; jäällä kävellessä aurinko lämmitti varovasti poskia ja linnut ovat aloittaneet kevätlaulun. Odotan kevättä. Odotan kesää. Ikävöin Ratulaan.

..........................

2011-02-05T12:32:00.001+02:00

Ohjelmassa tänään:
- hyvää maitokahvia ja Hesari.
- neulomista, ehdottomasti neulomista. Ja samalla ajatustyötä, mutta hyvänlaista ja rentouttavaa.
- kirppiskäynti
- vapaata uppoutumista kirjaan ja ehkä päiväunet.
- elokuva ja lasillinen chileläistä punaviiniä. Tummaa suklaata.
On pakko listata asiat, jotta varmasti teen ne. Tarvitsen ehdottomasti jokaista listan kohtaa juuri nyt.
Edit: todellinen tilanne klo 18.30 näyttää tältä:
- Hyvää maitokahvia ja Hesari -hoidettu
- kirppiskäynti -hoidettu
- Kirja -hoidettu
-Päiväunet unohdettu, ja sen sijaan siivottu keittiö, jynssätty kylppäri, pesty, ripustettu ja lajiteltu pyykkiä.
- Neulomukset odottavat vuoroaan ja suklaan on joku muu kietaissut huiviinsa. Viiniä löytynee tilkka.
Siltikin, vapaapäivälistoja kannattaa kirjoittaa :)

Synttäreitä ja synttärikakkuja

2011-02-02T12:56:00.001+02:00

Meillä on juhlittu oikein urakalla. Miehen synttäreitä perjantaina, Pisamatytön sukulaissynttäreitä sunnuntaina ja oikeita synttäreitä, sekä kaverisynttäreitä tiistaina. Huhhuh. Olen leiponut neljä kakkua, paistanut kaksi pellillistä oliivileipää ja kolme pellillistä croissanteja. Lisäksi salaattia, popcornia ja lapsen toivomuksesta irtokarkkeja (juuri niitä tiettyjä, joista juuri ne tietyt happamat greipinmakuiset katoavat ensimmäisinä). Keksipohjaiset synttärikakut valmistuvat käden käänteessä ja täytettä on helppo muokata makumieltymysten mukaan. Meillä tarjoiltiin perjantaina kirpeää limettikakkua ja sunnuntaina pähkinäsuklaakakkua ja mustikkakakkua. Eilen tein vielä ihan tavallisen, löysäksi paistetun suklaakakun.
Pisamatyttö nautti elokuvaillasta kavereiden kanssa ja popcornit, sekä domino-mansikkapirtelö (näyttää koiranoksennukselta, maistuu herkulliselta, he sanoivat) katosivat innokkaan tyttölauman kanssa kellarin leffateatteriin, jonne äidiltä oli pääsy ehdottomasti kielletty.
p.s. limettikakun ohje täällä!

Kauniit kirjat

2011-01-26T08:29:00.000+02:00

Löysin kirppikseltä näin kauniita, vanhoja pokkareita. Hyllyyn työnnettynä ne eivät pääse ollenkaan oikeuksiinsa, joten päätin kehystää ne seinälle ripustettavaksi. Aika herkut.
Lisää aiheesta täällä.

Superaamiaista ja synttärikutsuja

2011-01-24T14:23:00.000+02:00

Koko alkuvuoden blenderi on surissut tehoaamiaisia. Tänään mansikkakeittoa, soijajugurttia, avocadoa, kiiviä, bansku, puolukoita, kaurakuitua ja maca-jauhetta. On muuten hyvä alku päivälle ja maistuu lapsillekin.
Pisamatytön kanssa askarreltiin synttärikutsuja leffasynttäreitä varten. Tarkan pohdinnan tuloksena parhaat kaverit on kutsuttu meille viettämään elokuvailtaa ja herkuttelemaan. Pian 10-vuotiaan tarmolla ja määrätietoisuudella hän luettelee ruokatoiveita ja istumajärjestystä. Suunnittelee "leffateatterin" valaistusta ja itsetehtyjä popcorntötteröitä. Äitikettu kirjaa kaiken ylös ja toivoo muistavansa.

Se virkkaa!

2011-01-23T15:37:00.000+02:00

Joo-o, oikeasti, virkkaa se. Kirjavaa villatakkia eräälle pienelle tytölle. Virkkaaminen on aina jäänyt selkeäksi kakkoseksi neulomisen rinnalla, mutta nyt päätin tehdä mieltälaajentavan hyppäyksen virkkuukoukun varteen. Kivaahan se on tämäkin. Puolipylväitä 4,5mm koukulla villisti raidoittaen ja malli omasta päästä.

Kettu meni kauppaan

2011-01-19T16:44:00.001+02:00

Ja teki löytöjä. Kirppikseltä Kettu löysi kiiltokuvia. Vanhoja ja kauniita. Mokossa Kettu viihtyi kovasti, mutta ketun kukkaro antaa harvemmin myötä ostoksille. Siksi Kettu osti Mokosta kynttilöitä. Värikkäitä. (Vaikka kantaisi mieluiten koko kaupan kotiinsa) Ruohonjuuresta Kettu löysi luomukaakaota, tahinia, ja luomusuklaata. Myös myrkytöntä hammastahnaa ja papuja idätettäväksi. Luomuluksus on kallista. Liian kallista. Se on epäreilua. Tai sitten täytyy vaan oppia etsimään paremmin ne edullisimmat paikat. Kotona Kettu meni koneelle ja Huutonettiin. Huutonetistä kettu tykkää, sillä sieltä voi löytää aarteita. Niinkuin nyt: vihreät El Naturalistan neulevarsisaappaat. Unelmakengät joita ei enää edes kaupasta saa, sesongit kun vaihtelevat niin kiivaasti. Että kiitos vaan Sodankylään!

Talvisessa Ratulassa

2011-01-12T22:12:00.000+02:00

Tällä kertaa ei tullut surullinen olo Talvista Ratulaa ihmetellessä. Tuli vain ikävä kesää ja toive viettää muutama kevättalvinen viikonloppu Ratulan pönttöuunien lämmössä, vällyjen alla kirjaa lukien.

Myöhään

2011-01-10T22:37:00.000+02:00

Unettomuuteen, ahdistukseen, levottomuuteen, mataluuteen ja kaikenkarvaiseen synkistelyyn suosittelen lämpimästi kuumaa kaakaota (tummaan kaakaoon tehty, kattilassa kiehautettu) ja juustovoileipiä. Vaikka sitten keskellä yötä.

Vihreää

2011-01-08T16:51:00.000+02:00

Rakas vihreäni. Sitä alkaa tunkea kaikkialta, kun päänsisäinen olo kohenee. Vihreää on tulossa omaan neuleeseeni ja vihreää on Poikaipanan tilaamissa lapasissa. Valitsen aamulla vihreän kahvikupin ja etsin (turhaan) alennusmyynneistä vihreää päällepantavaa. Haaveilen vihreästä villakangastakista, maiharin mallisesta. Isosta, mutta istuvasta. Pitää semmoinen varmaan tehdä itse, tuskin mielessä kummittelevaa mallia mistään kaupasta löytyy... Hmm, paitsi että juuri oikeanvärisen kankaan löytäminenkin on yleensä työn ja tuskan takana.
Eilen olin kaupungila elokuvissa katsomassa Sofia Coppolan Somewheren. Hieno, yksinkertainen tarina tyhjyydestä elämässä. Mökkihöperyys karkottuu kummasti, kun käy vähän ihmisten ilmoilla, vaikka sitten istumassa pimeässä elokuvateatterissa. Aleksanterinkatu on kai jotenkin lämmitetty, siellä ei ollut lunta lainkaan, tuli harha keväästä. Ja vihreästä.

Hamahommia

2011-01-05T18:14:00.000+02:00

Ostin pullollisen hamahelmiä ja pari alustaa. Itselleni. Tehdäkseni muutamia kokeiluja.
Poikaipana ehti purkaa helmet ja alustat kassista ennenkuin ehdin kissaa sanoa, ja aloitti välittömästi helmitaiteilun. Pisamatyttökin havahtui vällyjensä alta ja alkoi asetella helmiä. Tuumin, että peli on joka tapauksessa menetetty, ja liityin joukkoon. Meillä olikin sitten yhdessä hirmuisen kivaa, ja pari tuntiahan siinä vierähti ihan huomaamatta suunnitellessa ja silittäessä valmiita kuvioita. Ei hassumpi työpäivä :)

vuoden ensimmäinen viikko

2011-01-03T10:40:00.000+02:00

Tänään minulla on ääni. Ensimmäistä kertaa viikkoon. Sairastamisen tasapainon ylläpitämiseksi Pisamatyttö heräsi kuumeisena ja kurkkukipuisena. Vuosi ei ole alkanut kovinkaan vauhdikkaasti.
Suunnitelmat, unelmat ja todellisuus painiskelevat mielessä. On monta asiaa ratkaistavana. Kaiken sairastamisen jäljiltä olen väsynyt ja apea.

Karkkipäivä

2010-12-29T13:59:00.000+02:00

Ne eiliset langat... No, nyt ne ovat tässä: Karkkipäivä -lapasina. Oli ihan pakko keriä langat heti, kun olivat kuivuneet ja neuloa lapasiksi. Ohjeet tulevat Kotolivingiin heti kun saan kirjoitettua ne valmiiksi!

Sairastaminen on tylsää

2010-12-28T14:47:00.001+02:00

Se nappasi minut lopulta. Raastava kurkkukipu, kröhä ja kuume. Inhoan yli kaiken sairastamista ja puolikuntoisuutta, mutta kahden päivän sohvamakaamisen tuloksena on sentään syntynyt pitkä pätkä palmikkoa unelmavihreää ihanuusneuletta varten. Palmikosta tulee rengas, jonka yläreunasta poimin silmukat olkaa/ kaulusta varten ja alareunasta helmaa ja hihoja varten. Ehkä. Ellei mieli muutu matkan varrella...
Tänään sain inspiraatiokohtauksen ja päätin kokeilla piparitalon koristelusta jääneitä elintarvikevärejä langan värjäämiseen. Toimii! Ohjeet löytyvät täältä.

Jouluolo

2010-12-27T10:37:00.000+02:00

Rento, onnellinen, erilainen, unelias, iloinen, haikea, rakas, lämmin, tärkeä. Jouluolo.

lähenee jo

2010-12-22T07:19:00.000+02:00

Joulukukat Villaketun tapaan

2010-12-20T13:10:00.000+02:00

Rakastan hyasintin tuoksua, joka kertakaikkiaan kuuluu jouluun. Joulutähdistä en välitä, ja amaryllikset saavat minut aivastelemaan holtittomasti. Halusin kuitenkin tänä vuonna ihan omanlaiset jouluistutukset, kotoisat ja keveät. Maalasin saviruukut valkoisiksi mattavalkoisella askartelumaalilla, leikkasin vanhasta aikakauslehdestä mainoksia ja lakkasin kuvat decoupage -lakalla ruukkujen kylkiin. Multaa ruukkuihin ja hyasintinpoikaset kyytiin. Sammalta vielä höysteeksi.
Lasten opettajat saivat omansa lauantain joulujuhlassa, ja pari ruukkua kannan naapureille. Sellofaania ympärille ja kaunis, vanhanaikainen pakettikortti. Täydellistä.

maanantai

2010-12-13T08:37:00.001+02:00

Kirpputorilta löytyi valokuva. 20cm x 15cm. Takana mustekynällä teksti: Pikku tyttö kuukauden vanhana 10.4.1901. Sama teksti on raaputettu myös kuvan etureunaan.
Kuvassa vauvaa pitää sylissään nainen, ehkä äiti tai mummo. Hän näyttää vakavalta. Naisen toinen käsi on ojennettu, ikään kuin siinä kuuluisi olla jotain. Tai että hän pitelisi kädestä jotakuta näkymätöntä. Taustalla näkyy uuni, piano, seinäkello ja tyylikkäitä kalusteita. Kaupunkilaisvauva, luulen. Pianon edessä häilyy jotain tummaa. Kuvassa on jotain outoa, jotain, mikä koskettaa minua. Tulee hiukan surullinen olo.
Kuvan vauva on varmasti jo kuollut, niinkuin häntä pitelevä nainenkin. Silti he elävät tässä kuvassa, ovat läsnä.

sunnuntai

2010-12-12T12:37:00.000+02:00

Tilkkuenkelit

2010-12-08T21:51:00.000+02:00

Tämmöisiä tilkkutyttöjä askartelin Kotivinkin palstalle, ja vihdoin voin heidät esitellä myös täällä. Ohjeet ja kaavat löytyvät uudesta Kotivinkistä ja KOTOlivingistä. Jäin vähän koukkuun, ja luulen, että pitää värkätä vielä muutama siipityttö jouluksi...

Taideneulontaa

2010-12-06T17:03:00.000+02:00

Kuka väittää ettei neulominen ole taidetta? On se. Katsokaa vaikka. Viikonlopun "Irti kahleista"- neuleworkshopin satoa.

Löytö

2010-12-02T12:31:00.000+02:00

Olin jo kävelemässä ulospäin Fidasta, kun tämä tämmöinen melkein kamppasi minut. Pilkisti hiukan pöydän alta, pakotti kääntymään kannoillani ja marssimaan takaisin kassalle. 10 euroa vaihtoi omistajaa, ja lankapalli lähti kainalossani kotiin.
Voiko ihanampaa olla? Sisuksen kukkakangas on pienillä kalustenauloilla kiinnitetty, ja reunassa on tasku pikkutavaroille. Kulahtanuthan se on ja kuhmuinenkin, mutta ylimaallisen suloinen.

Töissä

2010-11-30T15:02:00.001+02:00

Minulla on nykyään aika kivaa töissä. Käsikirjoitusten, budjettien ja suunnitelmien lomassa saa ihan oikeasti askarrella ja neuloa. Vaikka kesken palaverin. Kirjoneulelapanen valmistui puoliväliin eilisessä tuotteistuskokouksessa.

Jos tänä vuonna...

2010-11-29T15:13:00.000+02:00

Joulukorttien lähettäminen on minulle lähes mahdotonta. Joskus teen kortit ja unohdan postittaa ne. Tai osoitteet eivät löydy, tai postimerkkejä ei ole, tai...
Höh. Mutta jos tänä vuonna menisi paremmin. Jos lähettäisin kortin vain ihan muutamalle. Yritän ainakin, sillä kortin saaminen on mukavaa.
Tämän kortin askartelin skräppäyskartongeista leikellen ja liimaillen. Lisäsin pari leimaa. Tykkään. Haluan tehdä lisää pian, mutta niin, että jokaisesta kortista tulee omanlaisensa. Erilainen.

Väännän vaikka rautalangasta

2010-11-27T22:07:00.000+02:00

Pidän rautalangasta. Rautalangasta vääntely on mahdottoman rentouttavaa ja lopputulos on aina yhtä yllättävä. Koskaan ei alussa voi tietää, kuka sieltä tällä kertaa on tulossa. Plantagenista löysin värillistä viiksilankaa. Ostin pinkkiä ja vihreää, ja sitä tuttua mattaisen mustanharmaata.
Lasipurkeista on tulossa valaisimet sohvan takaiselle ikkunalaudalle, kunhan muistan käydä ostamassa pistokepäät johtoihin.

Tanssitytön lapaset

2010-11-26T11:24:00.000+02:00

Lapastehtaastani putkahtaa kaikenlaista. Tässä Tanssitytön lapaset; viininpunaista Araucanian villaa ja pinkkiä Fritidsgarnia. Opettelin neulomaan peukut kahdella puikolla, ja se totta vieköön helpottaa ja nopeuttaa työskentelyä.

Piparikarnevaalit

2010-11-22T11:28:00.000+02:00

Eilen paistettiin urakalla pipareita. Minä kaulitsin taikinaa ja lapset painelivat muoteilla kuvioita. Karhut, oravat, etanat, siilit, kirahvit ja tähdet paistuivat sulassa sovussa rapeiksi ja tuoksuviksi. Taiteiltiin vielä melkoinen värikirjo pipareiden päälle... Lasipurkista saa poimia piparin päivässä, sitten kun läksyt on tehty.

Raitalapaset

2010-11-16T18:07:00.000+02:00

Lapastehdas on täydessä käynnissä. Vihreät, pitkävartiset raitalapaset ovat minulle. Noron Kureyonista ja Malabrigon worsted woolista neulottu, varovasti käsipelillä huovutettu ja saunan lauteella kuivattu.

Kääriytyi villaan ja teki pesän

2010-11-13T18:58:00.001+02:00

Ajoin Ratulaan sateesta ja harmaudesta huolimatta. Kannoin puita sisään, rakensin pesän ja keitin punaviiniglögiä. Nyt aion neuloa, lukea, katsoa elokuvan ja syödä suklaata. Niin, ja lisätä puita uuniin, jotten yöllä palellu. On hyvin hiljaista ja pimeää. Hiiri on järsinyt komeron ovea ja papanoinut sohvannurkkaan.

Semmoista

2010-11-11T17:19:00.002+02:00

Tänään imen inspiraatiota ympäristöstäni. Luen, selaan, kävelen, katselen, maistelen. On levoton olo.

päivä joka oli turmioksi kameralleni

2010-11-06T22:01:00.000+02:00

Tänään paketoin lahjan ystävälle, joka tarvitsi iloa ja valoa päiväänsä. Aloitin uuden kirjan ja tein musitiinpanoja maailman herkullisimpaan kalenteriin, joka saapui postissa perjantaina (siitä myöhemmin lisää). Neuloin vihreää villasukkaa. Laitoin uunipunajuuria lounaaksi, leivoin pähkinäleipää ja mustikka-vaahtokarkkimuffineita. Puuhasin ja häselsin, sinkoilin jopa. Hyvä flow. Kunnes... Kamera kädessäni ja muffinikuorrute toisessa kädessä touhusin menemään keittiössä, kompastuin jaloissa pyörivään koiraan, lensin persuuksilleni ja iskin samalla kameran lattiaan niin, että muovinkappaleet sinkoilivat. (kuorrute selvisi vaurioitta). Ranteeseen sattuu, mutta kameraan sattuu paljon enemmän. Huokaus ja murhe.

Ja sitten tulee villasukka...

2010-11-05T10:48:00.000+02:00

Paha neuloosi jatkuu. Eilen en päässyt nukkumaan vihreän villasukan takia. Piti neuloa vähän lisää vielä.
Eilen askartelin muistikirjasivunkin neulomisesta. Oikein. Nurin.

Työn alla

2010-11-04T08:37:00.000+02:00

Niin paljon tehtävää, niin vähän aikaa. Päivät lentävät ja pimenevät, enkä oikein pysy kärryillä ajan kulussa. Pää on täynnä. Työn alla on paljon ja yhtä aikaa. Innostavia, kiinnostavia ja oikeita asioita, mutta myös stressiä ja huolta. Siispä neulon.

Punainen täkki

2010-10-31T11:55:00.000+02:00

Fidasta tarttui mukaan hehkuvan punainen, ihanista ihanin täkki. Tämä on suurempi kuin vanhat täkit yleensä, varmaankin parivuodemallia. Sohva sai punaisen piristysruiskeen pimeää vastaan.

Raitasukat

2010-10-27T13:21:00.000+03:00

Kesällä Ratulan kuvauksissa neuloin iltaisin raidallisia Norosukkia. Toisesta sukasta jäi puuttumaan jalkaterä, ja vasta nyt poimin sukkaparan keskeneräisten korista neuloakseni loppuun. Kureyon sock on ehkä ihanin sukkalanka kaikista; kestävä, kaunis ja sopivan ohut. Kahdesta kerästä jäi vielä sen verran, että neulon raitasukat pisamatytöllekin.

KOTOliving

2010-10-18T20:47:00.000+03:00

Nyt jännittää. Olen väkertänyt ja rakentanut tässä syksyn mittaan. Nyt toivoisin että te Villaketun ystävät tulisitte ja koekäyttäisitte ja kommentoisitte KOTOa, joka on vielä kasvuvaiheessa ja alkutaipaleella.
Lisää on tulossa, monellakin tavalla...

Sunnuntai

2010-10-17T14:39:00.001+03:00

Oli tarkoitus kaikenlaista. Piti raivata vaatekaappeja ja ommella ja imuroida ainakin. Nukuinkin kellon ympäri ja päätin käyttää lopun päivää olemiseen. Kasvivärjätystä langasta on tuossa kädenlämmittimet. Neulomista hankaloittaa hieman käsieni kurja ihottuma, kutiseva, rakkulainen ja kuoriutuva. Käsillätekijän painajainen. Ärsytysekseema kuulemma. Takapotkuisesti tullut, ja todennäköinen syy on betonilaasti, jota huolimattomasti käsittelin elokuussa. Ehkä. Nyt kuitenkin koko iho reagoi myös pesuaineisiin ja kuivumiseen, vasen käsi kuitenkin pahiten. Nukun puuvillahansikkaat kädessä ja yritän olla raapimatta, työntää syväkutkan kämmenistäni taka-alalle. Uusin LivingEtc. on selauksessa kolmatta päivää ja loppusuoralla kirja, jonka alkupuolella nukahtelin alvariinsa, mutta nyt en malttaisi laskea käsistäni: Elisabeth Kostovan Historiantutkija. Tänään hiljaisuuus kuulostaa pehmeältä ja hyvältä.

Unia ja aamiaista

2010-10-14T10:28:00.001+03:00

Eilen ahdisti. Pahasti. Oli matalaa ja hiljaista. Välillä on sellaisia päiviä.
Onneksi olen tehokas yöeläjä, sillä unissa ratkaisen usein ongelmia. Viime yönä näin ainakin kolme voimauttavaa ja selkeyttävää värikästä ja valoisaa unta, ja aamulla olo oli kevyempi. Unien tarinat ovat niin ihmeellisiä, siinä hetkessä kaikki älytönkin on aivan järkeenkäypää. Yöllä seikkailin hurjan kauniissa, vanhassa talossa, matkustin valtavalla vanhalla purjelaivalla kapeaa jokea ja näyttelin elokuvassa. Talot ja elokuvat toistuvat usein unissani, pahimmillaan pimeinä, ahdistavina ja rikkinäisinä. Kaiken kaikkiaan uneni ovat hyvin visuaalisia ja tapahtumarikkaita, ja tunnelmaltaan voimakkaita. Ja niin, puhun myös unissani, paljon ja kummallisesti, välillä ihan selkeästi, mutta useimmiten jonkinlaista (kuulemma) romanialta kuulostavaa siansaksaa...

Viikonloppuna

2010-10-12T07:54:00.000+03:00

Minä ja lapset syksyisessä, värikkäässä, kuulaassa ja kauniissa Ratulassa.

Eräs omenapiirakka

2010-09-30T09:46:00.002+03:00

Jonka teki melkein kokonaan itse eräs pieni poika.

*edit*:

Tässä vielä ohjekin:

(tästä tulee pellillinen)pohjaan tulee 4 munaa, 3dl sokeria, 4,5dl jauhoja (sekoitin vehnäjauhoja, ohrajauhoja ja sämpyläjauhoja)2tl leivinjauhetta, 1,5dl maitoa ja 1dl ruokaöljyä.

Ja näin tehdään:

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi, lisää jauhot ja leivinjauhe. Sitten mukaan maito ja ruokaöljy. Kaada pellille ja esipaista 225°c n. 5min

Ota pohja uunista ja lisää omppua: olin juuri keittänyt omppu-puolukkahilloa, joten sitä n. 3dl ja viipaloituja omppuja päälle. (hillo tekee piirakasta tosi mehevää!) Ripotellaan päälle vielä kanelia ja ruokosokeria. Paistetaan n. 20 min 225°C.

Tummanpuhuvaa

2010-09-28T10:49:00.000+03:00

Koitan keskittyä työskentelemään sellaisen aiheen parissa, joka on jo mielessäni mennyt ja tehty. Vaikeaa. Ohjeiden kirjoittaminen jälkikäteen on sietämättömän vaikeaa, kun mielessä myllää jo sata uutta asiaa. Työn tekemistä kyllä hankaloittaa sekin, että puikot tikuttavat nyt hurjaa vauhtia ja mieluiten tekisivät sitä aamusta iltaan. Neulominen helpottaa ja selkiyttää ajattelua. Pikkuinen myssy on nauhoja vaille valmis ja seuraavaksi teen poikaipanalle raidallisen pipon korvaläpillä. Kapeaa raitaa, mustaa ja harmaata, raidalliset läpät myös. - ohjeistaa lapsi. Ja kutittaa ei saa.
Keitän lisää teetä.

Valmiiksi

2010-09-25T17:40:00.002+03:00

Järjestelin lankojani tänään. Olo on flunssainen ja puolikurja, joten lankojen setviminen on juuri sopivanlaista puuhaa. Lankoja alkaa aina vaivihkaa kertyä olohuoneeseen nojatuolin taakse. Ensin yksi kori, sitten toinen ja kolmaskin. Ehkä paperikassi vielä. Keskeneräisiä toitä ja kaikenlaisia suunnitelmia kasautuu (myös pölyä ja kissankarvoja).
Nyt on valmiiksi saattamisen kausi. Teen valmista, selkeästi ja tahtotilassa. Siirsin varastoon paljon lankaa ja jätin vain ne, joista aion lähiaikoina tehdä jotain valmista.
Kummityttöni Auringon villasukat ja loppukerästä syntynyt myssy odottavat jo ikkunalaudalla. Harmaasta merinolangasta valmistuu samalla mallilla myssy toisen ystäväni pikkuiselle new yorkilais-helsinkiläiselle nappisilmälle. Kuumaa Ratulamehua ja hunajaa nyt, kiitos.

Tänään.

2010-09-22T14:51:00.002+03:00

Tänään olen:
- herännyt aikaisin nälkäisenä ja päänsärkyisenä
- käynyt joogatunnilla puolen vuoden tauon jälkeen. Pelotti. Olin itselleni lempeä, ja kroppa taipui kuin muistista. Jälkeenpäin tuli pehmeä ja onnellinen olo
- syönyt juustoleipiä ja niiden päällä oman kasvihuoneen tomaatteja. Kyytipojaksi soijakaakaota.
- työskennellyt tuskaisena yrittäen oppia monta uutta asiaa kerralla.
- ripustanut kaulaani muistutuksen itselleni.
- miettinyt tulevia isoja asioita
- saanut valmiiksi kummityttöni pikkuiset villasukat
- kuunnellut omenoiden putoilevan peltikaton ja auton katon kautta maahan.

Natalia ja villanapit

2010-09-20T13:38:00.002+03:00

Valmis! Nataliaksi nimeämäni ylösalaisin-raglan on valmis. Ihastuin niin kovasti ylhäältä aloitettavaan neuletyöhön, että teen seuraavaksi villapaidan samalla menetelmällä. Opettelin yläosan siis Fitted Knits -kirjasta ja kainaloista alaspäin sovelsin oman pään mukaan. Villatakki on hameita ja mekkoja varten tehty, istuu kuin hansikas ja tuntuu hyvältä päällä. Hihat ovat 3/4 pituiset ja napit väkersin litteistä muovirenkaista, jotka olen joskus hankkinut Karnaluksin kasityötarviketukusta Tallinnasta. Virkkasin ensin renkaan täyteen ja jatkoin parsinneulan kanssa. Villanapit antavat juuri sopivasti väriä ja persoonaa Nataliaan. Niin, ja lanka on Debbie Bliss Cashmerino Dk ja väri on sienna.

Tunnustus

2010-09-17T08:55:00.002+03:00

Kiitos tunnustuksesta, jonka olen saanut jo useammalta taholta. Olen otettu!

Ja hmm, seitsemän asiaa minusta:

- Olen toivottoman huono pitämään paikat järjestyksessä vaikka rakastan siistiä kotia.

- Aamuisin hiukseni sojottavat melkolailla ylöspäin.

- Lapsena haaveilin salapoliisin tai arkeologin urasta.

- Inhoan rutiineja ja liian tiukkoja aikatauluja.

- Olen kummallinen yöeläjä: puhun unissani, poukkoilen ja näen voimakkaita unia.

- Rakastan punaviiniä ja tummaa inkiväärisuklaata.

- Kaipaan hirmuisesti lapsiani joka toinen viikko. Siitäkin huolimatta, että viihdyn yksin ja hiljaisuudessa, olen onnellisin lapsiperheen arjessa.

En tällä kertaa jaa tunnustusta eteenpäin, sillä melkein jokainen, jolle jakaisin on jo saman tunustuksen saanut :)

Ihan hiljaa

2010-09-14T21:37:00.001+03:00

Viikonloppuna olin Ratulassa seuranani vain koirat, kirja ja korillinen villalankaa. Tarkoitus oli oikeastaan maalata pari pöytää, kirjoittaa muutama teksti valmiiksi, siivoilla paikkoja talvikuntoon ja kaikenlaista muuta mahdottoman tärkeää.
Kävi sitten kuitenkin niin, että lämmittelin uuneja, lämittelin saunaa ja vettä, neuloin ylösalaisin-villatakkiani. Neuloin lisää, ja vielä vähän. Tuijottelin saunan ikkunasta kaisloja. Nukuin makeasti kuin karhunpoikanen pesässään, pimeässä, viileässä, vällyjen alla. Aamulla katselin sadetta ikkunasta ja join pannullisen mutterikahvia. Neuloin lisää.
Kuuntelin hiljaisuutta ja oksien rapinaa ikkunoissa. Jotenkin se aika vaan kulki ja katosi.
Rauhallinen, pitkä ja hiljainen viikonloppu. En tehnyt mitän mitä aioin, ja ihan hyvä niin. Sain villatakin melkein valmiiksi ja ajatukset siivompaan järjestykseen.