Kesähepat Höntti ja Dalia

Aloitin ratsastuksen ensimmäisen kerran seitsemänvuotiaana, mutta minut lähetettiin kotiin kasvamaan, koska ohuet kirpun koipeni eivät ylettyneet satulan kaaren alapuolelle, vaikka kuinka yritin. Kaksi vuotta myöhemmin mikään ei enää pidätellyt minua poissa tallilta, ja hevoset tulivat elämääni rytinällä vuosikausiksi. Vietin puolet elämästäni tallilla, ja edelleen olen sitä mieltä, että hevosten parissa on hyvä kasvaa. Pisamatytön ikäisestä haaveilin aina, että että jonain päivänä minulla olisi oma hevonen, tai edes kesälomalla lainassa. Nyt, melkein 27 vuotta myöhemmin, pihassamme rouskuttaa kaksi karvaturpaista islanninhevosta kesälainassa. Tunnen lapsen riemua hevostytön toteutuneesta unelmasta, ja valtavaa iloa seuratessani oman heppatyttöni ja -poikani innostusta. Tänä kesänä meillä ratsastetaan, talutetaan, harjataan ja hoidetaan Hönttiä ja Daliaa antaumuksella parin pienemmän ja yhden isomman heppahöperön voimin.