Jos olisin murmeli, pötköttäisin pesässäni tyytyväisenä. Nukkuisin makoisasti öisin ja ruokkisin poikaset ravitsevalla herkkuruualla.
En olisi koskaan epävarma tai pahantuulinen. Ainoastaan lempeän pörröinen.
Päiväni kuluisivat leppeästi metsikössä samoillen.
Vaan kun en ole murmeli. Olen vain minä.
Kaikkein mieluiten nukkuisin yöllä, sillä jatkuva valvominen tekee kipakaksi ja toisaalta tahmeaksi.
Jospa lapsetkin saisivat syödäkseen jotain muuta kuin pastaa, pestoa ja tonnikalaa.
Jospa muistaisin kaikki tapaamiset, palaverit, deadlinet ja puhelut. Saati sitten kirjanpidon ja laskujen maksun.
Olisinpa murmeli.





