maanantai 28. heinäkuuta 2008

Tulkintaa




Japaninpaketti saapui viimeviikolla. Ratulan postilaatikko suorastaan pullisteli.
Oi, miten pidänkään japanilaisesta tyylistä visualisoida asioita.
Työn alla on liivi, jonka ohjeen toivottavasti sain suunnilleen järkeiltyä kuvien ja kaavakuvien, sekä muutamien lukujen perusteella... Hmm. Haasteitahan tarvitaan, vai? Ja loput voi sitten soveltaa.
Lankana on uskomattoman ihana (ja käsittämättömän kallis) Metsänkylän alpakoiden kotimainen alpakkalanka, jossa on hieman lampaanvillaa joukossa. Lasten kanssa valitsimme tuon poseeraavan ruskean villasta tehtyä lankaa.
Metsänkylän Navetassa kävimme siis eilen retkellä, ja kyllä voin suositella, vaikka ei ostoksia tekisikään!  Mahdottoman kauniisti entisöidyt rakennukset ja pihapiiri, puhumattakaan valtavan navetan uumenista löytyvistä aarteista.
Lahjakortin turvin kävimme kuikuilemassa ja mukaan tarttui tällä kertaa vain kaksi pitkää räsymattoa, neljä valtavaa rautaista portinsaranaa ja sitten tuota taivaallista alpakkalankaa. (Mitenkäs neuloja muka langatta olisi sieltä ulos päässyt...)
Loput kortista on tarkoitus käyttää vanhoihin oviin. 

sunnuntai 27. heinäkuuta 2008

Kukikkaita asioita



Kesäpäiväkahvi ja kesämekko. Siinäpä se.

Pienistä hetkistä




Pienistä hetkistä, pienistä asioista muodostuu onni. Pitäisi oppia vieläkin enemmän nauttimaan hetkistä. Keskittymään. Kuuntelemaan. Katselemaan.

torstai 24. heinäkuuta 2008

Remonttimiehiä ja -naisia




Olemme uurastaneet kaksi päivää auringonpaahteessa. Rusakkoperhe oli apuvoimina ja hienosti sujui. Jotenkin vaan sekä Rasavillirusakolla että minulla oli sellainen käsitys että saunan kattoremontti on miesten hommia ja sillä aikaa me keskitymme maalaamiseen, kirjan tekoon, näpertämiseen ja viinin juontiin. 
E-hei. Heti alkuunsa meidät määrättiin  poistamaan nauloja vanhoista kolmiorimoista               ( kattohuopaa, kieroja nauloja, "koliikkisiiroja" :), työhanskat, vasara ja sorkkarauta) Jep jep.
Vaikka hauskaahan meillä kyllä oli. Yläosattomissa huhkittiin koska niin kaikki kunnon remonttireiskat helteellä tekevät. Hihitettiin, juoruiltiin ja vertailtiin vartaloidemme outouksia samalla kun kiroiltiin ja väännettiin nauloja irti miesten heiluessa katolla. Semmoista sisarellista hyvinkin roisia huumoria ;).
Ipanat ja koirat pyörivät apuna minkä kerkesivät (Kani Kampiakseli oli onneksi kotona keräämässä rohkeutta).
Illalla saunottiin ja vertailtiin ruhjeita. Naurettiin paljon ja hikoiltiin myös.
Aamulla jatkui kukonlaulun aikaan. Reippaina, jumissa ja kolhuilla.
Hienohan siitä tuli. Perinnemenetelmin ja vanhaa säästäen.


Lähellä



Tuossa aika lähellä on Alppiruusun tuottajatori. Sieltä saa lähi-, ja luomutuotteita; herkullisia, kotoisia, lisäaineettomia ja ja taatusti pientuottajia kannattavia.
Siemeniä, suurimoita, jauhoja, pottuja, hilloja, mehuja ja kaikenlaisia käsitöitä.
Paikasta on tullut meille viikottainen vaelluskohde.
Ruiskorppuja menee meillä melkein pussi päivässä, samoin ruisleipää. 
Paksu ja pehmeä villalanka on lähikylän lampaista saatua. Tuossa se odottaa sopivaa neulomishetkeä, joka tuntuu juuri nyt olevan ihan liian kaukana...
Kävimme ipanoiden kanssa myös tuossa kilsan päässä mansikkatilalla poimimassa kymmenen kiloa herkkumansikoita. Aurinko porotti ja emännän kehoituksesta tarkkailimme ahkerasti laatua poimiessamme; tunnissa oli mansikoita korit ja massut täynnä.
En taida enää koskaan ostaa mansikoitani torilta; mansikkapellossa kyykkiminen oli mahtavan mukavaa!

perjantai 18. heinäkuuta 2008

Omituisia työtapoja








Luulenpa että työskentelytapani ovat jotenkin omituiset. Ehkä. En oikein tiedä.
Saatan olla päiväkausia tekemättä ja sitten yhden iltapäivän aikana purskauttaa vimmaisella toimintatarmolla hirveän määrän valmista. Välillä pitää tehdä "välihommia" eli neuloa tai lukea. Tai haahuilla. Tai tapetoida. Tai tiskata.
Pää tosin ei ole pois kytkettynä millään hetkellä, vaan raksuttaa ja visioi lakkaamatta.
Hmm.
Yleensä olen aamutehokas, mutta täällä Ratulassa aamut sujuvat verkkaisen hitaasti, kello ei herätä ja kolmaskin teekupillinen sopii hyvin aikatauluun jota ei ole.
Työt painottuvat iltapäivään ja iltaan. Kesäillat ovat valoisia ja tuoksuvia.
Olisipa aina tämmöistä.
Täällä syödään kun on nälkä, kuljetaan viikko samassa mekossa ja poimitaan kukkia pihalta.
Pikkuapulaiset leikkivät, kinastelevat, riehuvat, nauravat ja syövät litratolkulla mansikoita.
Jalkapohjat mustina saa mennä nukkumaan, mutta hampaat pitää pestä joka ilta.
Karkkipäivä on kerran viikossa, jätskipäivä on joka päivä.

lauantai 12. heinäkuuta 2008

palstatilaa


Syksyn palstaneuleet ovat mietintämyssyssä. Haluaisitko auttaa?
Kriteerinä on, että  palstaneuleen/virkkuun pitää olla aloittelijan/perustaitajan tehtävissä.
Ottaisin mielelläni ideoita vastaan jatkokehittelyyn tai sellaisinaan :)


Kalifornian ruosteiset kukkulat




Sitä kuunneltiin ja sitten rokattiin.
Aamu oli kulunut sohvalla kitisevän, nuhaisen Poikaipanan ja kiukkuisen, väsyneen Sirkusprinsessan kanssa. Luettiin siinä kirjaa ja sitten nukahdettiin läjään.
Kun herättiin, olikin ihan paljon reippaampi olo, eikä bileistä meinannut tulla loppua lainkaan...

lauantai 5. heinäkuuta 2008

Projekteja




Tuo edellisen postauksen kuvassa pilkottava ihanainen villatakki on entinen Lindexin neuletunika joka päällä minulla oli aina jotenkin jäykkä ja pönäkkä olo. Tuumasin että vaatekappaleessa on kuitenkin värin ja muodonkin puolesta potentiaalia, joten leikkasin sen keskeltä edestä auki ja virkkasin viljankeltaisella leveät nirkkoreunukset. Nappi vielä ja siinähän tuo nykyinen lempivillatakki onkin.
Parittomien villasukkien kerho senkun paisuu; näitä yksinäisiä rassukoita alkaa olla jo liiankin kanssa. Olisi paras ryhdistäytyä parittamaan heitä kai... Se vaan on niin vaikeaa.


perjantai 4. heinäkuuta 2008

Ystäviä ja lapsia




Talo tulvi kerralla täyteen elämää ja ääntä. Ystävä lapsineen tuli ja hetken päästä oma perheeni. Lapsia, koiria, ruokaa ja juomaa, puhetta, huutoa, naurua, kuisketta, laulua.
Lyhyt erakkouteni on päättynyt.
Päiväkahvi maistuu kyllä ihan erilaiselta seurassa, samoin iltapala.

keskiviikko 2. heinäkuuta 2008

Täällä





Täällä hiljaisessa talossa Minä ja Korppu.
Työt pitää saada alkuun, ja siihen tarvitaan hiljaisuutta ja yksinäisyyttä. Inspiraatiota, rentoutumista, uppoutumista ja keskittymistä.
Siitä se lähtee.
Ahdistus ja stressi ovat muuttuneet innoksi ja pakahdukseksi, luulenpa että menee aika myöhään tänään.