Pulma

Vietimme viikonlopun Eestissä, tarkemmin Hanilassa ja Pivarootsissa. Harmi kyllä kamera unohtui lähtötohinassa kotiin, joten nämä harvalukuiset näppäykset on puhelimella otettu...
Hanilassa oli siis pulma, eli suomeksi sanottuna häät. Miehen serkkutyttö puoliskoineen kunnostaa Hanilan vanhaa kansakoulua, ja sinne oli kerääntynyt yli kaksisataa sukulaista ja ystävää viettämään rentoja luomuhäitä. Kivaa oli vaikkakin itse juhlapäivänä satoi kaatamalla vettä. Korkkarit upposivat pehmeään pihamaahan, lapset villiintyivät hurjaan leikkiin kollegojensa kanssa ja tulihan siinä viiniäkin maisteltua. Suomalaiset häät siis eestiläisillä herkuilla höystettynä.
Serkun talo on 1936 rakennettu palaneen koulun tilalle. Vanhan Eestin harmahtava rappeus näkyy talossakin, mutta siitä on toisaalta iloakin; tallella on seinäkaupalla upeita vanhoja tapetteja, parhaimmillaan jopa seitsemän kerrosta (ja päälimmäinen kerros siis ihan säilytyskuntoista!) Voi, mikä hurmaava talo ja ihmeellinen, valtava puutarha.
Yövyimme Pivarootsissa vanhaan tuulimyllyyn rakennetussa majatalossa ja ajelimme myös lähikyliä katselemassa. Kaunista ja rappeutunutta, vihreää, peltoja, lehmiä ja lampaita. Hylättyjä kolhooseja. Linnanraunioita, vanhoja ukkoja ja kolhuisia autoja.
Ihastuin.

Silmut

Jumppaneule, eli muokattu Kotilieden Silmut-huivi on valmistunut (jo jonkin aikaa sitten, itse asiassa..)
Jäin ensimmäistä kertaa koukkuun pitsineuleeseen, kenties päälläni on nyt otollinen aika uuden tiedon oppimiseen.
Lanka on Noron Silkgarden, 3 kerää meni ja neljäs olisi ollut tarpeen. Puikot 5mm
Oikeastaan jäin koukkuun senverran pahasti, että puikoilla on nyt itse suunniteltu pitsihuivi. Lupaan ohjeen jakoon jahka työ valmistuu!

Juhlaa kerrakseen

Toisena Juhannuspäivänä juhlittiin kahden ihanan naisen syntymäpäiviä ja neljän hurmaavan naisen nimipäivää (toisen nimen siis).
Uskomaton jäätelö-marenki-mansikka-kermavaahto-nonparellikeko katosi herkkusuihin hetkessä mustikkamehun ja Fresitan kyydittämänä. Oi sitä herkuttelun määrää.
Pikkuhiljaa alkoi talo tyhjentyä voipuneista juhannusvieraista, pienellä porukalla sentään vielä saunottiin ja uskaltautuipa Ratulan emäntä jokeen uimaankin, vaikka sinne piti upottavan mudan läpi kahlata.
Kirjavat kämmekkäät alkoivat syntyä kuin itsestään iltasadetta ja hiljennyttä taloa kuunnellessa. Kiitos Rusakko, Aurinko ja Kuu, Epätasajalka, Kanerva ja kaikki muut ystävät vauhdikkaasta ja ihanasta Juhannuksesta!

Päiväkahvia ja kahvikakkua

Juhannuspäivänä Kanerva pesueineen liittyi joukkoon. Nautittiin päiväkahvit satavuotiaan koivun katveessa. Lämmitettiin sauna keskellä päivää ja saunottiinkin yömyöhään. Pinottiin puita, viimeisteltiin keittiötä, neulottiin ja luettiin.

Juhlahumua

Juhannusaattoa vietettiin auringonpaisteesta pilvisen kautta rankkasateeseen ja siitä puolipilviseen. Väkeä oli tupa täynnänsä, rentoa, mukavaa ja melkoista hulinaa. Yhdeksän aikuisen ja seitsemän lapsen voimin.
Lasten kanssa rakennettiin ihan oma Mölkky-peli ja sitä myös kovasti pelattiin. Saunottiin, vihdottiin, syötiin luomuruokaa ja taisipa siinä muutama viinipullokin tyhjentyä.
Aamutunneille juteltiin ja istuttiin Ratulan suuren pöydän ympärillä.
Juuri ennen Aattoa valmistui myös huussin remontti: "pissa-kakan" väriseksi ulkoa ja raikeän siniseksi sisältä maalattu huussi sai ihan uuden ulkomuodon (ja myös sisuskalut) juuri passelisti Juhannusvieraita varten.

Uitettu koira ja muuta sellaista

En ole kadonnut, olen maalaistunut. Olen siis Ratulassa, aamusta iltaan puuhanneena. Voi kunpa voisin esitellä aikaansaannoksiani, vaan jouduttekin odottamaan ensi kevääseen...

Puuhastelun lisäksi täällä on ollut ohjelmassa kahdeksan kuutiota halkoja, ruohon leikkuuta ihmisvoimaisella leikkurilla (semmoinen työnnettävä, joka menee jumiin välillä), kiukaan vaihtoa, aittahuoneen siivousta ja sisustusta, keittiön rakentamista ja kahden villikko-assistentin kaitsemista. Puhumattakaan koiraystävistä.

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä: Iso koira meni jokeen uimaan ja Korppu perässä. Iso koira kastui mahaa myöten, Korppu varpaankärjistä päälakeen asti. 

Kauhuissaan, kylmissään ja nolona hän sitten ryntäsi oven raosta sisään, himoloikalla (ennennäkemättömällä) suoraan valkoisten sohvatyynyjen sekaan ja siitä lopulta viltin sisään lämpenemään. Ja hän tuli muuten vilttipesästä esiin vasta kun oli kokonaan kuivunut...

Että tämmöinen uitettu koira.

Nautin, vaikka välillä uuvuttaa. Ja sataa. 

Kaikkialla kukkii hulluna, villinä ja holtittomasti. Iltaisin otan esiin kutimen ja neulon kunnes olen nukahtaa. Pedissä on pakko saada vielä luettua hyvää kirjaa. Täällä nukkuu kuin murmeli ja aamulla herää ikkunasta tulvivaan valoon.

Läheltä löytyi luomua ja paikallisten tuottajien tuotteita myyvä tuottajatori; ensiostoksina luomuruisleipää, pussillinen taivaallisen hyviä ruiskorppuja, mustikkamehua ja Elimäkeläistä lampaanvillalankaa. Huippua!

Ja huomenna ei sada, eihän?

Edit: lisäsin kuvia; ylimmässä uitettu koira ja kahdessa alemmassa näkymä kesätyöhuoneeni ikkunasta.

Jumppaneule

Tästä on valmistumassa Silmut-pitsihuivi. Hieman muokattu kapeammaksi. Jumppaneuleeksi kutsun tätä työtä, sillä siihen todella pitää keskittyä. Vaikka työ sujuu vitosen puikoilla ja Noron ihanalla Silkgardenilla joutuisasti, on mallipiirrosta seurattava jatkuvasti. Kuudentoista kierroksen mallineule pitää aivot vireinä.

Sen voin sanoa, että metromatkalla tai lasten iltakylpyä valvoessa ei kannata tätä neuloa :)

(pitää sitten nääs purkaa...)

Tämä on ensimmäinen pitsineule, joka on koukuttanut minut ihan täysin. Odotan rauhallista neulomishetkeä kuin hyvän kirjan pariin istahtamista ja olen saanut neulottua jopa päiväsaikaan, mikä yleensä on minulle vaikeaa.

Noron lahjalangoissa on minulle hankalia sinisen sävyjä, mutta Noromaisen kauniissa sävyissä sentään. Jotenkin kokonaisuus sinisestä huolimatta toimii.

Pääni selkeästi tarvitsee eritasoisia haasteita; aivot narikkaan pyörövillapaitoja, keskiasteen villasukkatöitä ja tiivistä pään sauhuttamista vaativia pitsi - ja kuvioneuleita.

Ilun ihanuuksia katsellessa alkaa kirjoneuleen toteuttaminenkin houkuttaa. Perustekniikan hallitsen jotenkuten, mutta lankojen ajatteleminen kuvioiksi ja soljuviksi väripinnoiksi kaipaa treeniä.

Juhlaa kerrakseen

Vietin iltaa kutsuilla ystävän kanssa herkullisia juomia ja ruokia maistellen sekä katsellen kaksi ja puoli tuntia hömppää naisten elokuvaviihdettä (mikä olikin ihan aivoja tyhjentävää...)

 Elokuvan jälkeen hyvästelin ystävän metroaseman kupeessa ja matkasin kotiasemalle aina luotettavan Joponi luo. Vähän kiiruhtaen jo, sillä lastenvahdin olin luvannut päästää ajoissa kotiin.

Alamäessä Jopo sanoi ruks ja rouskis ja siihen jäätiin -kaatumatta sentään. Kuminauhahämähäkkini - tiedättehän, sellainen koukkupäinen kuminauhahärpäke?- oli kietoutunut ja pureutunut takarattaan ympärille ja lukittanut koko vehkeen. Ja ketjut myös. 

Pikainen tilannearvio kertoi että kotiin matkaisin jalan ja pyörää taluttaen. Korkkareissa.

Ilta sentään oli kaunis ja lastenvahdilla huumorintajua pitkän pinnan lisäksi. 

Ihmisten ilmoilla kipsuttelin vielä korot kipisten, mutta heti pikkutielle käännyttyäni riisuin juhlakengät pyörän koriin ja jatkoin paljain jaloin kotia kohti.

Perillä jo hymyilytti koko juttu.

Illalla

Illalla kun lapset ovat nukahtaneet keitän teetä ja käperryn suurelle sohvalle tyynyjen pesään. Täällä ei kuulu autojen hurina, eikä teeveen pulina. Nettiä ei ole (ainakaan vielä). Illalla kuuluu lintujen laulu ja oksien rapina ikkunaan. Onnellisuusvillapaita kasvaa puikoilla rakkaalle ihmiselle. Ruskean sävyinen ja pehmeä. Uunien luukut kinni, hampaiden pesu ulkona portaalla. Ilta tuoksuu syreenille ja nurmelle, viileän kostealle alkukesälle. Villasukista luovun vasta peiton alla. Täällä on aikaa lukea kirjaa ja kuunnella yön ääniä, lasten tuhinaa. Kainaloon tunkee karvainen Korppu.

Muistikirja

Muistikirja täyttyy. Pää täyttyy. Ihan pian pääsen hommiin.

Sirkusprinsessa lisää salaa omat muistiinpanonsa.

Olen aina ollut mustien muistikirjojen ihminen. Niitä on kertynyt kaikenlaisia ja kokoisia, mieluiten viivattomia ja ruuduttomia. Kynäksi valitsen mieluiten mustan, ohutkärkisen tussin tai kuulatussin. Toisinaan lyijykynä on oikein sopiva. Sinisistä kuulakynistä en pidä, ne tekevät liian virallista jälkeä.

Jotakin on nyt meneillään, sillä uusi muistikirjani on vihreä, silkkinen ja helmin kirjailtu. Toki kuitenkin valkolehtinen.

Kenties muutos on hyvästä. 

Kaiken varalta laitan muistikirjan yöpöydälle. Koskaan ei tiedä mitä unissa tulee mieleen...