keskiviikkona 28. toukokuuta 2008

Arvonta



Voi hyvä tavaton miten paljon teitä on!
Hämillinen kiitokseni kaikista onnitteluista ja kehuista, saitte siipi maassa -päiväni valaistumaan kertakaikkiaan.

Arvonnan suoritti tänä aamuna Sirkusprinsessa, ja voittajaksi paljastui; 

TADAAAA!


Annukka!

Laittaisitko Annukka yhteystietosi osoitteeseen villakettu@gmail.com, niin postitan sinulle syntymäpäiväpaketin.

tiistaina 27. toukokuuta 2008

Syntymäpäivä


Tänään on Villaketun yksivuotissynttäripäivä!
Aloitin blogin vuosi sitten ajatellen, että katsotaan nyt mitä siitä tulee, ja tässä sitä ollaan: 154 postausta ja 81000 kävijää vuoden aikana! Oho.
Blogista on tullut minulle ystävä. Ja blogin mukana monta virtuaaliystävää.
Syntymäpäivälahjaksi päätin arpoa Viritetty-kirjan ja pienen lanka-askartelu-väsäys-yllätyksen siihen mukaan. Laita siis tämän päivän aikana nimi kommenttilistaan niin olet mukana arvonnassa!

sunnuntaina 25. toukokuuta 2008

On niin vihreää





Lauantaina retkeilimme voikukkapellolla. Aurinko porotti, otukset pörräilivät ja koko retkueemme nautiskeli voikukkamerestä. Oli niin vihreää että häikäisi. Ja niin keltaista. Ja hyvän tuoksuista ja lämmintä. Retkeilyn lomassa maalasin keittiön valkoiseksi, lämmitin saunan ja sahasin törröttäviä oksia. Illalla uupumus oli totaalinen, mutta hyvänlaatuinen. 

perjantaina 23. toukokuuta 2008

Testing testing


Tilkkupajasta kajahtaa: ompelin, ompelin ompelin. Kokeilin kaikenlaisia tekniikoita ja inhosin kaikkia kolmioita ja geometrisiä käsittämättömyyksiä. Perusteelliset neliötilkut taitavat olla visuaalista päätäni miellyttävimmät, tai sitten ihan sekalaiset epämääräiset tilkut niin ja raidat. Liiat säännöt, säännönmukaisuus ja millintarkkuus nitistävät pääni.
Tätä tilkkutyynyharjoitelmaa inhosin siihen asti, kunnes sain reunakankaan paikoilleen ja pääsin tikkailemaan vapaasti koneella ja vielä käsin lisäksi.
Huomio: Tilkkujen kanssa ei kannata luovuttaa liian aikaisin, kammottavastakin saattaa tulla jotain kivempaa, kun rohkeasti lisäilee sitä ja tätä.
Tilkkupaja palaa uusien harjoitteiden kanssa...

keskiviikkona 21. toukokuuta 2008

Tilkkupajasta terveisiä



Tilkkupaja on saanut minut mietteliääksi. Eilen käytin illan neliöblokkien ja kolmioblokkien ompeluun, eikä lopputulos välttämättä ollut ihan toivotunlainen. Mies loi karjakkokatseita kun ylpeänä esittelin luomuksiani.
Tänään aamukahvilla ystävän luona analysoin tilkkupajaani ja yhdessä totesimme että kenties minun olisi perusasiat opittuani paras pitäytyä omassa, persoonallisessa tavassani suhtautua käsitöihin. Siis tilkuttaa luovan kaaoksen laeilla, yhdistää mitä huvitaa täysin intuitiivisesti ja lisätä muutama ripaus nappeja ja helmiä mausteeksi.
Tänään kokeilen. Raportoin sitten.

p.s. Posti toi tänään ihanat tilkkukankaani ja nappini Tilkkutarhasta, juuri sopivasti parhaaseen inspisvaiheeseen.

tiistaina 20. toukokuuta 2008

Nokkosille kyytiä



Meidän pihalla kasvaa nokkosta niin paljon, että pitäisi ehkä laittaa portinpieleen kyltti: " Nokkosten itsepoimintaa" ja alkaa ihan viljellä tuota mokomaa.
Nokkoset rehottavat luumupuun juurella, kukkapenkkien reunustoilla, hiekkalaatikon ympärillä ja puskevat jopa kuistin rappujen laudoituksen väleistä varpaita tavoittelemaan.
Höh. 
Iltapäivällä napsin nokkoset vatiin, katkoin varret, ryöppäsin( ja ryöppäysvesi talteen  etanoiden ja muiden ötököiden karkoittajaksi), sekoitin taikinaksi ja paistoin meheviksi lätyiksi. 
Jotain iloa ketalemaisista rehottajista.

sunnuntaina 18. toukokuuta 2008

Tilkkupajan tuotoksia vol.1


Viimeyönä koin onnistumisen elämyksiä! Kirja antaa kyllä niin hyvät ohjeet ja pikku tärppejä, että aloittelijakin onnistuu. 
Valkoinen pellavatyyny menee Ratulan sohvalle pötköttelemään. Kokeilin ompelukoneen ommelrepertuaarin läpi ja löysin ihan OK tikkauksen sydämille. Vinkki työn kastelemisesta tilkkutyölle ominaisen pinnanvaihtelun aikaansaamiseksi oli loistava; nyt työ näyttää siltä miltä pitääkin, eikä jäykältä ja juuri ommellulta. Tyynyn taustan tein miesten paidan etuosasta, hyötykäyttäen valmiin nappilistan. Mahtavuutta!
Seuraavaksi kokeilen raitablokkien ompelua ja yhdistelemistä....

lauantaina 17. toukokuuta 2008

Villakettu hempeilee ja tilkuttaa



 On niin inspiroiva kirja tuo Pientä ja suurta tilkuista, että tämmöisen suurpiirteisen ja hiukan kärsimättömän luonteenkin kanssa on ihan pakko kokeilla ja soveltaa. Ainakin yrittää...
Ratula on kai hiukan pehmentänyt päätäni, kun jotekin kaikki nuo hempeät sävyt näyttävät tänään niin houkuttelevilta. Raportoin sitten mitä pieni yö-tilkkupajani sai aikaan.

torstaina 15. toukokuuta 2008

Tää askartelis




Tänään tää askerteli tämmöisiä. 
Olipa kivaa ommella pitkästä aikaa. Tuote on siis lahjapussi DVD-levylle ja kortti on tehty tapetinpalasta, kartongista, napeista ja nauhasta. Kiiltokuvaperhoset ovat saaneet vahvistukseksi kartonkia. 
Pitää askarrella lisää.

tiistaina 13. toukokuuta 2008

Pientä puuhaa





Viikonloppuna tuli puuhailtua pikkuisen. Tapetoimme yhteistuumin pikkumakuuhuoneen Ratulassa Tapettitalon Kirsikkapuu-tapetilla ja tuli siinä päällystettyä neljä pikkutuoliakin.
Teetä juotiin omenapuun alla auringonpaisteessa ja ihmeteltiin maasta puskevia toinen toistaan kauniimpia kasveja (pitänee hankkia kasvikirja, jotta tunnistan ne kaikki...)
Kevät etenee niin vauhdilla, ettei meinaa perässä pysyä. Odotan jo innolla kesälomaa ja pitkiä viikkoja Ratulassa peltojen keskellä. 
Jopa neuleprojektini ovat saaneet tuulta siipiensä alle, ja näyttää siltä että selviän kunnialla :)

torstaina 8. toukokuuta 2008

Pannari



Risto Räppääjät ovat meillä koko perheen suosikkeja. 
Nuudelipäässä on oiva pannariherkku; Herra Lindbergin lapsuudensuosikki, eli Banaanipannukakku.
Tässä meidän tämäniltainen Banaanipannari.
Ohje räätälöity...
1/2 purkkia maustamatonta soijajugurttia (sellainen iso purkki)
4dl vettä
4munaa
sokeria
ripaus suolaa
sopivasti jauhoja
1 banaani pieneksi pilkottuna
Sitten pellille ja uuniin 175 astetta ja n. 25min. 
Näyttää juuri samalta kuin kirjan kuvassa ja maistuu vadelmien kanssa mainiolta.

Paljonko on liikaa?



Montako keskeneräistä neuletyötä ihmisellä saa lain mukaan olla?
Miksi välillä ei saa inspiraatiota millään ja sitten tulee kymmenen yhtäaikaa?
Entä jos lankakorissa odottaa kilo Colinetten herkkulankaa, valtava vyyhti Maaemon luomuvillaa ja muutama kerä puuvilla-merinoa, mutta vaiheessa olevia neuletöitä on jo ainakin kahden villatakin, villasukkien ja palstatyön verran?
Miten pystyy hallitsemaan mielensä ja tekemään valmiiksi keskeneräiset työt?
Voiko rentouttavasta harrastuksesta saada stressiä?
Miksi tunnen huonoa omaatuntoa siitä että neulon päivällä? -siis vaikka olisi "vapaapäivä"?

Vanha selkävaiva iski jälleen. (kenties muistuttamaan siitä ettei kannattaisi rehkiä liikaa)
Alaselkä jumittaa ja juilii ja ennestän tiedän fysioterapeutin mielipiteen; älä rehki liikaa vaan lepää ja venytä. Ja tähän vielä eteenpäinkumartelukielto.
Just. Miten se sujuu kolmen lapsen, kahden koiran ja kissan kanssa? 
Siis miten puetaan, nostellaan, poimitaan, pyyhitään, kerätään, siirretään, ruokitaan, imuroidaan, pedataan ja tehdään loputon joukko muitakaan asioita kumartumatta eteenpäin?
Turhautunut. Syön lohdutukseksi luomu-appelsiinisuklaata.

keskiviikkona 7. toukokuuta 2008

Korppu


Ystäväni korppu on kotutunut hyvin. Hän rakastaa nurmikolla ryntäilemistä ja heinikossa kieriskelyä. Korppu on erityisen ihastunut myös kenkiin, sukkiin ja lasten pehmoleluihin. 
Hän önisee, ynisee ja innostuessaan haukkua räksyttää pikkuisella mutta tomeralla pennun äänellä. Isovelikoira Nemo on täysin Korpun lumoissa, paimentaa lasta kärsivällisesti, jakaa lelunsa ja petinsä, jopa makkaranpätkän.
Korppu on ollut jo töissä Kaapelitehtaalla ja TV-studiossa. Matkustanut autolla ja asunut hotellissa. Varsinainen Kosmopoliitti siis nuoresta iästään huolimatta. 
Ystäväni Korppu kaivautuu kainalooni ja nuolaisee nenääni. Hän on kertakaikkiaan vastustamaton.

lauantaina 3. toukokuuta 2008

Tyttöjen välisestä ystävyydestä


Nämä kaksi tyttöä ovat leikkineet yhdessä puolivuotiaista.
Ikäeroa on kaksi ja puoli kuukautta, mutta traagisesti vuodenvaihde välissä.
Taaperoikäisenä Sirkusprinsessa aina kotiinlähdön ollessa käsillä alkoi karjua ja murista Keijukaisprinsessalle ja joka kerta Keijukaisprinsessa alkoi loukkaantunena itkeä. Joka ikinen kerta. 
Tytöt ovat kasvaneet yhdessä leikkien prinsessaa, keijukaista, rokkitähteä, kotia, laulukilpailua, eläintä, sirkusta, aikuista. He ovat tanssineet, laulaneet, askarelleet, runoilleet, soittaneet, perustaneet hajuvesikaupan ja kahvilan. Heillä on ollut kymmeniä näytelmiä, esityksiä, konsertteja ja taidenäyttelyitä. 
He ovat nauraneet, hihittäneet, riidelleet, purreet, raapineet, itkeneet, huutaneet, kuiskutelleet, piileskelleet ja jännittäneet yhdessä.
He ovat parhaat ystävykset ja hetkessä pahimmat viholliset.
Ja vielä tänäkin päivänä, pitkien aurinkoisten vapaapäivien päättyessä kotiinlähtöön; Sirkusprinsessa haastaa riitaa ja Keijukaisprinsessa itkee loukkaantuneena.
Ihanat, rakkaat tytöt.