Onnellista Joulua

Tykkään Joulusta. Kokkaamisesta, paketoimisesta, suklaasta, pähkinöistä, viinistä ja perheestäni.
Onnellista ja rentouttavaa Joulua kaikille!

Aika lähteä

Tänään jouduimme jättämään jäähyväiset Albukselle, toiselle karvaisista pojistamme. Luopumisen surua on käsitelty jo pitkään, mutta eron hetki oli silti tuskallinen ja raastavan surullinen.
Albuksella on nyt aivan varmasti parempi olla, se saa juosta kovaa kuin tuuli, eivätkä kipeät jalat tuota enää tuskaa. "Albus on nyt tähtikoira" - sanoo poikaipana.
Minulla on valtava ikävä karvanalleani, maailman hyväsydämisintä ja kultaisinta poikaa joka sai ilahduttaa elämäämme vain hiukan alle kaksi vuotta.

Pupu auttaa

Puolitoista vuotta sitten alkuunpanemani Apupupu-kampanja päättyy nyt jouluna.
Alkuperäinen tavoite oli saada jouluun 2007 mennessä 10000 Apupupua kasaan ja eteenpäin lohtua tarvitseville lapsille.
Tänään Punaiselta Ristiltä tuli tieto että pupuja on neulottu yli 25000 kappaletta, eli valtavasti yli odotusten!!
Miten hienoa ja onnellista!
Puput ovat matkanneet lohduksi Nepaliin, Mongoliaan, Kiinaan, Palestiinaan, Marokkoon, Tunisiaan, Ukrainaan ja Valko-Venäjälle. Tadjikistaniin on mennyt kaksi lähetystä.
Omasta puolestani haluan sydämestäni kiittää jokaista pupun neulonutta.

Autoa katsastamassa

Minulla on pieni musta auto. Elämäni ensimmäinen oma sellainen, käytettynä ostettu.
Auto on ollut minulla kohta vuoden, ja nyt tuli katsastuksen aika. Elämäni ensimmäinen auton katsastus.
Ajoin reippaana katsastuskonttorille ja vain hiukan autovanhukseni puolesta jännittäen istuin kaakaomukillisen kanssa odottamaan. Aikani kuluksi kaivoin keskeneräisen villapaitani kassista (esittelen myöhemmin) ja aloin keriä Norovyyhtiä. Edessäni istui iäkkäämpi rouva joka oli itseasiassa jo pois lähdössä, kun äkkäsi puuhani ja kysyi saisiko auttaa. Mikäs siinä; rouva piteli vyyhtiä ja minä kerin ja siinä sitten juteltiin asia jos toinenkin langoista ja neulomisesta. Siinä vaiheessa kun analysoimme Helsingin lankakauppoja, liittyi keskusteluun toisella puolellani istuva nuori nainen jonka kaulassa komeili itse neulottu muhkea kaulahuivi. Rupattelimme ja vaihdoimme lankakokemuksia, kävipä vanhempi rouva hakemassa autostaan näytille juuri hankkimansa valaisevan virkkuukoukun, jonka avulla hämärämmässäkin näkee työskennellä. Muutama Katsastuskonttorin miesasiakas vilkuili meitä varovasti välillä.
Lanka saatiin kerittyä ja annoin rouvalle siitä poistamani inhokkiväripätkän vaivanpalkaksi (oli hänen lempiväriään)
Siinä vaiheessa kun pohdin voisiko valaisevilla neulepuikoilla neuloa leffateatterissa, tuli katsastusmies kertomaan että pikkuinen autoni on oivassa kunnossa ja valmis kotiinlähtöön.
Aika vilahti kuin siivillä, enkä edes saanut riviäkään neulotuksi.
Kyllä neuloja neulojan löytää, vaikka sitten katsastuskonttorista.

I.H.A.N.A.

I.H.A.N.A. sunnuntaina 9.12.2007 klo 12-14
Tutussa paikassa: Itäkeskuksen Stockan kahvilassa.
Tämän vuoden viimeinen tapaaminen...
-ja jaossa Anna-lehtia joissa on juttu I.H.A.N.A.sta.
Tervetuloa!

Sirkusprinsessa

Tyttäreni ilmoitti kahden ja puolen vuoden iässä painokkaasti haluavansa isona sirkusprinsessaksi. Siis sirkuskouluun ja sirkukseen hommiin sittemmin. Kaksi pitkää vuotta piti kasvaa ennenkuin koulun ovet aukesivat, ja ne kaksi vuotta lapsi harjoitteli omin päin pihakeinussa, talon katolla, puun oksalla, isän olkapäillä ja aidalla.
Sirkuskoulua on nyt takana kaksi ja puoli vuotta, viimeiset puoli vuotta Circus Helsingin ilma-akrobatiatunneilla. Tyttö on uskomaton. Siltä varmaan puuttuu päästä joku ruuvi tai jotain. Siellä se kieppuu, pyörii ja kiipeää. Vääntyy, kääntyy, taipuu ja voimailee.
Joulusirkusta varten harjoiteltiin trapetsisoolo. Ensimmäinen.
Itse sai valita musiikin ja asun. Tytär valitsi musiikiksi Anna Abreun End of Love biisin (kuinka dramaattista) ja tilasi minulta mustan asun jossa on paljetteja ja harmaa tyllihame. Ja kiiltävät trikoot.
Ja minähän tein. Ompelin jokaikisen paljetin yksitellen paikoilleen, poimutin metrikaupalla tylliä ja asensin nutturoihin hiusverkot sekä tyllisuikaleet.
Sparrasin treeneissä, kertasin ohjelmaa, puhuin pelot pois.
Jännitin varmasti yhtä paljon kuin pieni sirkusprinsessa. Tunsin pakahduttavaa iloa ja ylpeyttä. Hukutin kehuihin, halauksiin ja suudelmiin.
Pieni rakas sirkusprinsessani.