




Kotona ollaan. Ahvenanmaalla viikko kului liian nopeasti, oli nimittäin mukavaa kurjahkosta säästä huolimatta. Täydellistä vetäytyä yksinkertaisiin olosuhteisiin paikkaan jossa ei ole telkkaria, ei nettiä, ei iltapäivälehtiä, ei tuttuja ihmisiä, eikä puhelimeenkaan ole pakko vastata kun ei kerran halua ja on lomalla. Pienen mökkimme rannassa asui joutsenpariskunta viiden poikasen kanssa ja eräänä iltana rannalla asteli metsäpeura. Kotieläimiimme lukeutuivat myös siili, supi ja monta lihavaa ukkoetanaa (erityisesti sateen jälkeen). Kastelholman linnassa vierailtiin oikein kahteen otteeseen, se ja viereinen Jan Karlsgårdin ulkomuseo tekivät pieneen lomaseurueeseemme (minä ja ipanat 6v ja 4v)valtavan elämyksellisen vaikutuksen. Täysillä antauduimme menneiden aikojen tunnelmaan. Toisella vierailulla oli turnajaiset ja keskiaikaiset markkinat, iloista hulinaa ja auringonpaistetta. Olen varmasti elänyt keskiajalla. Nautin kaikesta täysin siemauksin. Ajelimme pienellä autollani ympäri saaria ja pysähdyimme katselemaan mielenkiintoisia paikkoja, tai ihan vaan jätskille. Eräänä iltana pysähdyimme pitkäksi aikaa tielle katselemaan haasta navettaan yöksi menevien lehmien kulkuetta. Lapsilla on kova kiire aina paikasta toiseen, jouduttiin oikein kovasti harjoittelemaan kiireettömyyttä ja joutilaisuutta. Sitä ettei ole kiire mihinkään, että voidaan tässä olla ihan rauhassa ja mennä eteenpäin ihan sitten kun siltä tuntuu. Kun kukaan ei olekaan hoputtamassa ja odottamassa johonkin ja koko ajan. Kai se meidänkin arki on sellaista kiirehtimistä ja yhtä hoputusta.
Joutilaisuus ja hiljaisuus tekee minut onnelliseksi ja luovaksi. Kun on aikaa kuunnella omaa päätään ja ajatella rauhassa, tapahtuu ihan ihmeitä. Nautin suunnattomasti hiljaisista illoista pikku matkakumppaneideni nukahdettua. Istuin teemuki tai viinilasi kourassa tuijottelemassa ikkunasta merelle, neuloin hurjasti ja luin viikon aikana neljä kirjaa. Neljä aika erilaista kirjaa; P.B. Kerrin Babylonin sininen Dzinni( fantasiaa), Pirjo Hassisen Isänpäivä (ahdistavaa), Lauren Weisbergerin VIP- ihmisiä (kevyttä hömppää) ja Lena Einhornin Ninan matka (tositarina holokaustista selvinneestä, järkyttävä, koskettava) Illat siis venyivät aikatavalla pitkiksi... Harmi kun en vieläkään oikein osaa neuloa ja lukea yhtä aikaa, pitänee treenata.
Tutustuin tietty kaikkiin kolmeen Maarianhaminan lankakauppaan ja ostoksiakin tuli tehtyä.
6 kerää Noron silkgardenia (nro 84), 300g kirjavaa Öölanninvillaa, parit bambupuikot, 1 virkkuukoukku ja silkkinauhaa. Norosta tuli iso ja pehmeä shaali ja Öölanninvilla on muotoutumassa jonkinlaiseksi villamekoksi. Se on ohutta ja karheaa.
Tyttöipana ahkerasti neuloi omaa kaulaliinaansa ja viikon aikana kertyi tarkkaan ja moneen kertaan lasketut 24 kierrosta.
Ideoita ja ajatuksia kertyi muistikirja pullolleen ja lasten kanssa oli ihana viettää pienten ja suurempien oivallusten ja huomioiden hetkiä.
Ja ne punkit; koko matkan aikana tavattiin yksi ainoa punkinrääpäle juokentelemassa Poikaipanan olkapäällä, josta se sitten vaan napattiin tiehensä.