Kuinka pimeyttä jaksetaan. Osa 1

Aamut ovat niin pimeitä että herääminen tuntuu mahdottomalta tehtävältä. Illalla on niin pimeää, että viiden aikaan tuntuu jo siltä ettei mitään uutta edes kannata aloittaa, kun on jo nukkumaanmenoaika. Yritän saada poukkoileviin aamuihini järkeä tekemällä vain yhden asian kerrallaan. Ja muistan syödä aamiaista: soijajugurttia, luomumysliä, vadelmia. Ja B-vitamiinia poretablettina. Sytyttelen kynttilöitä jo aamutuimaan. Ehkä hieman musiikkia? Lapsetkin ovat kalpeita ja tahmaisia aamuisin. Pukeminen on hidasta ja aina tulee kiire.

Iltaisin pesäydymme kotiin. Sohvalla on tungosta, siellä neulotaan, luetaan, pompitaan, hengaillaan kainalossa, jutellaan. Muuton jäljiltä olisi loputon lista keskeneräisiä asioita tehtäväksi, mutta neulomus ja kynttilänvalo voittavat ilta toisensa jälkeen.

Neulon, siis olen.

Neulon. Neulon. Neulon. Puran kaiken neulomiseen. Jos käsiä olisi enemmän, ja aikaa, neuloisin enemmän. Rakastun lankoihin, jään kiinni käsien nopeaan liikkeeseen, vaivun ajatuksiini. Neulon.

Ratula

Hui, kuinka jännitti tuo eilinen ensi-ilta. Olen tehnyt ohjelmaa niin auki ja kokonaan. 

Vieraskaarti on mahtava, olen erityisen iloinen siitä, että Ratula paikkana pehmentää tyypin kuin tyypin juttelemaan ja tekemään aidosti asioita. Kesäiset kuvat olivat muuten melkoisen herkullisia, vaikka juuri nyt mielestäni Ratulan väriloisto on kauneimmillaan: villiviini hehkuu punaisena ja puutarhan sato on tainnuttaa runsaudellaan. 

Ratulan ja ekstrat voi muuten katsoa netistä myös. Ekstrapätkissä on kaikenlaista ohjelmaan sopimatonta hassuttelua ja haastatteluosioita, jotka eivät mahtuneet mukaan :)

Kiertää kuin kissa kuumaa puuroa

Fedja- Setä on saanut talon sekaisin. Hän on eläinkuntamme kiistaton hallitsija (ainakin omasta mielestään) ja pyörittää koiria ja Ruusu-kissaa  minkä kerkeää. Naperolla on pohjaton vatsa ja vauvojen päivärytmi: se syö, kakkaa, leikkii ja nukkuu vain aloittaakseen kaiken taas alusta. Yöllä herään joskus siihen, että karhea pikku kieli nuolee hiuksiani.

Jotain valmista, paljon keskeneräistä

Puikot viuhuvat kaiken aikaa. Jotain tulee valmiiksikin välillä, mutta paljon ei.

Rimpuilen löytääkseni jonkinlaisen tasapainon ja aikaa. Yläkuvassa Noron Kureyon sock-langasta kahdelta kerältä raidoitetut polvisukat ja alakuvassa Baktus Lucca merinosta. Reunoihin virkkasin vielä palleroita. 

Syntypäivätyttö

"Hyvää syntypäivää ihana Äiti!" Ja haleja ja silitystä ja suukkoja. Ja pieniä itse tehtyjä lahjoja. Onnellinen minä.

Aamiaista, olkaa hyvät!

Aamulla olen lähes aina sudennälkäinen. Kiireetön loma-aamiainen kestää Ratulassa kauan...

Meistä on tullut maustamattoman jugurtin suurkuluttajia. Oma annokseni sisältää jugurtin lisäksi luomumysliä, hedelmiä, marjoja, pähkinöitä, hunajaa, siemeniä tai mitä milloinkin sattuu käsillä olemaan. Nautiskelen aamiaisesta ja maitokahvista. Luen, neulon tai juttelen. Tai olen hiljaa, jos sattuu olemaan semmoinen aamuolo. 

Ajatuksissa

Puikoilla on baktus sammalenvihreästä Lucca-merinosta ja mielessä pieni Fedja-setä, jota tänään kävimme taas tapaamassa. Lomaoloa on luvassa vielä viikon verran. Päivät katoavat jonnekin. Voikun voisi jättää vaikka yöunet nukkumatta, niin ehtisi enemmän lukea, neuloa, kirjoittaa, piirtää, maalata ja ommella. 

Rääpäle

Se on pikkuinen. Kaikkein pienin rääpäle. Se vinkuu ja availee silmiään ensimmäistä kertaa. Syksyllä se muuttaa meille rakastettavaksi. 

Viikonloppuna

Viikonloppuna nautiskeltiin. Syötiin herkkuja, saunottiin, puhuttiin paljon ja neulottiin. Otettiin päiväunia ja tilkka viiniä. Oltiin vaan