Luulenpa että työskentelytapani ovat jotenkin omituiset. Ehkä. En oikein tiedä.
Saatan olla päiväkausia tekemättä ja sitten yhden iltapäivän aikana purskauttaa vimmaisella toimintatarmolla hirveän määrän valmista. Välillä pitää tehdä "välihommia" eli neuloa tai lukea. Tai haahuilla. Tai tapetoida. Tai tiskata.
Pää tosin ei ole pois kytkettynä millään hetkellä, vaan raksuttaa ja visioi lakkaamatta.
Hmm.
Yleensä olen aamutehokas, mutta täällä Ratulassa aamut sujuvat verkkaisen hitaasti, kello ei herätä ja kolmaskin teekupillinen sopii hyvin aikatauluun jota ei ole.
Työt painottuvat iltapäivään ja iltaan. Kesäillat ovat valoisia ja tuoksuvia.
Olisipa aina tämmöistä.
Täällä syödään kun on nälkä, kuljetaan viikko samassa mekossa ja poimitaan kukkia pihalta.
Pikkuapulaiset leikkivät, kinastelevat, riehuvat, nauravat ja syövät litratolkulla mansikoita.
Jalkapohjat mustina saa mennä nukkumaan, mutta hampaat pitää pestä joka ilta.
Karkkipäivä on kerran viikossa, jätskipäivä on joka päivä.
