Omituisia työtapoja

Luulenpa että työskentelytapani ovat jotenkin omituiset. Ehkä. En oikein tiedä.

Saatan olla päiväkausia tekemättä ja sitten yhden iltapäivän aikana purskauttaa vimmaisella toimintatarmolla hirveän määrän valmista. Välillä pitää tehdä "välihommia" eli neuloa tai lukea. Tai haahuilla. Tai tapetoida. Tai tiskata.

Pää tosin ei ole pois kytkettynä millään hetkellä, vaan raksuttaa ja visioi lakkaamatta.

Hmm.

Yleensä olen aamutehokas, mutta täällä Ratulassa aamut sujuvat verkkaisen hitaasti, kello ei herätä ja kolmaskin teekupillinen sopii hyvin aikatauluun jota ei ole.

Työt painottuvat iltapäivään ja iltaan. Kesäillat ovat valoisia ja tuoksuvia.

Olisipa aina tämmöistä.

Täällä syödään kun on nälkä, kuljetaan viikko samassa mekossa ja poimitaan kukkia pihalta.

Pikkuapulaiset leikkivät, kinastelevat, riehuvat, nauravat ja syövät litratolkulla mansikoita.

Jalkapohjat mustina saa mennä nukkumaan, mutta hampaat pitää pestä joka ilta.

Karkkipäivä on kerran viikossa, jätskipäivä on joka päivä.

palstatilaa

Syksyn palstaneuleet ovat mietintämyssyssä. Haluaisitko auttaa?

Kriteerinä on, että  palstaneuleen/virkkuun pitää olla aloittelijan/perustaitajan tehtävissä.

Ottaisin mielelläni ideoita vastaan jatkokehittelyyn tai sellaisinaan :)

Kalifornian ruosteiset kukkulat

Sitä kuunneltiin ja sitten rokattiin.

Aamu oli kulunut sohvalla kitisevän, nuhaisen Poikaipanan ja kiukkuisen, väsyneen Sirkusprinsessan kanssa. Luettiin siinä kirjaa ja sitten nukahdettiin läjään.

Kun herättiin, olikin ihan paljon reippaampi olo, eikä bileistä meinannut tulla loppua lainkaan...

Projekteja

Tuo edellisen postauksen kuvassa pilkottava ihanainen villatakki on entinen Lindexin neuletunika joka päällä minulla oli aina jotenkin jäykkä ja pönäkkä olo. Tuumasin että vaatekappaleessa on kuitenkin värin ja muodonkin puolesta potentiaalia, joten leikkasin sen keskeltä edestä auki ja virkkasin viljankeltaisella leveät nirkkoreunukset. Nappi vielä ja siinähän tuo nykyinen lempivillatakki onkin.

Parittomien villasukkien kerho senkun paisuu; näitä yksinäisiä rassukoita alkaa olla jo liiankin kanssa. Olisi paras ryhdistäytyä parittamaan heitä kai... Se vaan on niin vaikeaa.

Ystäviä ja lapsia

Talo tulvi kerralla täyteen elämää ja ääntä. Ystävä lapsineen tuli ja hetken päästä oma perheeni. Lapsia, koiria, ruokaa ja juomaa, puhetta, huutoa, naurua, kuisketta, laulua.

Lyhyt erakkouteni on päättynyt.

Päiväkahvi maistuu kyllä ihan erilaiselta seurassa, samoin iltapala.

Täällä

Täällä hiljaisessa talossa Minä ja Korppu.
Työt pitää saada alkuun, ja siihen tarvitaan hiljaisuutta ja yksinäisyyttä. Inspiraatiota, rentoutumista, uppoutumista ja keskittymistä.
Siitä se lähtee.
Ahdistus ja stressi ovat muuttuneet innoksi ja pakahdukseksi, luulenpa että menee aika myöhään tänään.

Pulma

Vietimme viikonlopun Eestissä, tarkemmin Hanilassa ja Pivarootsissa. Harmi kyllä kamera unohtui lähtötohinassa kotiin, joten nämä harvalukuiset näppäykset on puhelimella otettu...
Hanilassa oli siis pulma, eli suomeksi sanottuna häät. Miehen serkkutyttö puoliskoineen kunnostaa Hanilan vanhaa kansakoulua, ja sinne oli kerääntynyt yli kaksisataa sukulaista ja ystävää viettämään rentoja luomuhäitä. Kivaa oli vaikkakin itse juhlapäivänä satoi kaatamalla vettä. Korkkarit upposivat pehmeään pihamaahan, lapset villiintyivät hurjaan leikkiin kollegojensa kanssa ja tulihan siinä viiniäkin maisteltua. Suomalaiset häät siis eestiläisillä herkuilla höystettynä.
Serkun talo on 1936 rakennettu palaneen koulun tilalle. Vanhan Eestin harmahtava rappeus näkyy talossakin, mutta siitä on toisaalta iloakin; tallella on seinäkaupalla upeita vanhoja tapetteja, parhaimmillaan jopa seitsemän kerrosta (ja päälimmäinen kerros siis ihan säilytyskuntoista!) Voi, mikä hurmaava talo ja ihmeellinen, valtava puutarha.
Yövyimme Pivarootsissa vanhaan tuulimyllyyn rakennetussa majatalossa ja ajelimme myös lähikyliä katselemassa. Kaunista ja rappeutunutta, vihreää, peltoja, lehmiä ja lampaita. Hylättyjä kolhooseja. Linnanraunioita, vanhoja ukkoja ja kolhuisia autoja.
Ihastuin.

Silmut

Jumppaneule, eli muokattu Kotilieden Silmut-huivi on valmistunut (jo jonkin aikaa sitten, itse asiassa..)
Jäin ensimmäistä kertaa koukkuun pitsineuleeseen, kenties päälläni on nyt otollinen aika uuden tiedon oppimiseen.
Lanka on Noron Silkgarden, 3 kerää meni ja neljäs olisi ollut tarpeen. Puikot 5mm
Oikeastaan jäin koukkuun senverran pahasti, että puikoilla on nyt itse suunniteltu pitsihuivi. Lupaan ohjeen jakoon jahka työ valmistuu!

Juhlaa kerrakseen

Toisena Juhannuspäivänä juhlittiin kahden ihanan naisen syntymäpäiviä ja neljän hurmaavan naisen nimipäivää (toisen nimen siis).
Uskomaton jäätelö-marenki-mansikka-kermavaahto-nonparellikeko katosi herkkusuihin hetkessä mustikkamehun ja Fresitan kyydittämänä. Oi sitä herkuttelun määrää.
Pikkuhiljaa alkoi talo tyhjentyä voipuneista juhannusvieraista, pienellä porukalla sentään vielä saunottiin ja uskaltautuipa Ratulan emäntä jokeen uimaankin, vaikka sinne piti upottavan mudan läpi kahlata.
Kirjavat kämmekkäät alkoivat syntyä kuin itsestään iltasadetta ja hiljennyttä taloa kuunnellessa. Kiitos Rusakko, Aurinko ja Kuu, Epätasajalka, Kanerva ja kaikki muut ystävät vauhdikkaasta ja ihanasta Juhannuksesta!

Päiväkahvia ja kahvikakkua

Juhannuspäivänä Kanerva pesueineen liittyi joukkoon. Nautittiin päiväkahvit satavuotiaan koivun katveessa. Lämmitettiin sauna keskellä päivää ja saunottiinkin yömyöhään. Pinottiin puita, viimeisteltiin keittiötä, neulottiin ja luettiin.